Ja taas viikko lähempänä Miehen kesälomaa, ihanaa. Päivät ovat menneet kuin varkain. Olen hionut, pohjamaalannut, maalannut, paikkamaalannut, hionut ja maalannut vielä vähän lisää. Kädetkin ovat mukavan kirjavat harmaata, ruskeaa ja valkoista kun olen tallin parissa joka päivä ahertanut. Nyt aletaan olla jo voiton puolella, muutaman hokinraapaisun paikkamaalaaminen hiukan paisui... Kaltereista piti vain vähäisiä ruostepilkkuja peittää mutta sävyero edelliseen harmaaseen oli sen verran selvä että hups!- oli pakko maalata kalterit kokonaan uusiksi. Samoin tummanruskeaan vaneriin järsityt puunväriset laikut piti peittää - sävyero pohjaväriin oli niin suuri että taas meni koko pinta uusiksi.

Lienee turha sanoakaan miten kävi valkoisen seinäpinnan naarmujenpeiton kanssa... Aika monta litraa jokaväristä maalia meni aivan huomaamatta kun oli pakko hakea vähän väliä vielä lisää ja vielä lisää. Ja sitä valkoista maalia on ihan pakko hakea vielä vähän lisää... ;-) Myös tallin kaapit (keltaiset) saivat kuin varkain uuden pinnan (harmaa). Samoin kävi tallin pikkuovelle (erittäin rapistunut ruskea), se tuli raavittua ja hiottua jotta uusi väri pysyy paremmin (harmaa). Ja talli näyttää nyt, sanoisinko, aika hyvältä. Ihanaa!

Myös sivuvaikutuksia tällä mukavalla kesäpuuhalla toki on. Huolimatta hyvästä ilmanvaihdosta, päätä on särkenyt joka ilta ja niin nytkin. Mutta sen kestää buranan voimalla kun tietää mistä päänsärky on hankittu. Krapulapäänsärky on paljon kamalampaa ;-) Toinen haittavaikutus on se, että yhteydenpito ulkomaailmaan on ollut pyöreä 0. Ei ehdi! Muka. Kun on niiiiiin paljon hommaa ja on niiiiiiin kiireinen. No, onneksi se ympäröivä maailma on itse älynnyt pitää huolen yhteydenpidosta ja onpa täällä nähty vierailijoitakin kuluneella viikolla. Mummu ja Ukrainasta kotilomalla oleva vaari pyörähtivät puolessa välissä viikkoa, samoin Neidin kummitäti ja -setä, siinä yksi ilta menikin heidän lomamatkakuviaan katsellessa. Tuliaisina Neiti sai todella kauniin paidan, niin kauniin että sitä on nyt sitten pidetty yötä päivää päällä. Ja upeita tanssiesityksiä on nähty...

Niin että ystävät - kaikki kunnossa! Kunhan vain olen hyvää vauhtia erakoitumassa... =)

Perjantai-iltana pyörähdettiin lasten kanssa Aila-tädin 60-vuotissynttäreillä. Mahtavan herkulliset tarjoilut ja ylitsepursuava lelulaatikko, lapsetkin siis viihtyivät ja käyttäytyivät vallan mallikkaasti. Raikuvimmat naurut taisivat kirvoittaa esitellessään upeita punnerruksia, lapset siis, Keskimmäinen jopa oikein yhdellä kädellä! Selvästi isänsä jalanjäljissä seuraavat... ;-)

Eilen käytiin hakemassa meille yksi mummuhevonen, 26-v ratsutamma. Tuli hoitoon omistajiensa lomamatkan ajaksi. Tamma on tuttu jo vuosien takaa, ensimmäisen kerran olen selässään ollut ja pitkin maita ja mantuja ratsastellut jo 20 vuotta sitten! Ja nyt tuo sama hevonen on omassa pihassani, niin ihmeellistä mutta mukavaa! Toivon vain sormet ristissä ettei vanhus tohkeissaan ottaisi ja saisi sydänkohtausta uuteen paikkaan muutettuaan. Sepä vasta olisi, jos jonain aamuna löytyisi laitumelta kylmänä kuin kivi! Hui, vähän kyllä pelottaa, mutta kaipa tuo nyt kuitenkin nämä muutamat viikot meilläkin hengissä pysyy. =)

Illalla saimme  lasten kanssa katsella ikkunan läpi pupujussia kesken iltapalamme. Tämä pikkujussi on nykyään jokailtainen vieras tuossa takapihalla. Toivottavasti on tarpeeksi vikkelä jaloistaan ja välttää vapaana pihapiirissä vaeltelevat kissamme. Suloinen ilmestys on pikkupupu kyllä!