No tänään sitä nyt sitten on saatu, lunta nimittäin! Hevosetkin ovat olleet koko päivän pörheinä, varsat juosseet ja painineet enemmän kuin aikoihin! Ja selvähän se, kuka sitä jäätiköllä juoksisi ja jalkansa katkoisi? Tein aamupäivän lumisateessa tallitöitä, ja välillä oli ihan pakko pysähtyä vain katselemaan ympäröivää valkoista, nauttia leijailevista hiutaleista. Omakin mieli oli heti valoisampi, pirteämpi, kuin synkeinä, hämärinä päivinä. Selvästi tuo lumi tekee hyvää ihan kaikille.

Sen sijaan auramiestä ei ihme kyllä ole vielä näkynyt. Olisin jotenkin odottanut auran puhaltavan iltapäivän aikana tietä pitkin, pihaa raivaamassa, vaan ei. Eipä silti, en hoputakaan koska meidän mielestä nämä ensimmäiset lumet saisivat mielihyvin tamppautua tiiviisti maahan ennenkuin aura ensimmäisen kerran pihaan tulee. Lähtisi paljon vähemmän sepeliä pihatieltä pitkin nurmikoita, jonne auramies lumet lykkii.

Huomenna on Miehen vapaapäivä. Illalla ajelemme Tampereen suuntaan viettämään mummin miehen syntymäpäiviä. Muuten päivän ohjelma on vielä aivan avoinna. Ehkäpä käyn Mussukalla ratsastamassa lumisessa metsässä! Katsotaan.