Pikkuinen blogipimento on ollut havaittavissa viime päivinä. Pääsiäisen pyhinä Miehellä oli torstaista maanantaihin vapaata ja tokihan tuo aika tuli käytettyä hyvin pitkälti täysin muualla kuin tietokoneella. Torstai meni vielä "palautumiseen" ilman ihmeempiä ohjelmia, Pikkutamman ajoa Iso Poni perähevosena, heinäkuorman purkua, ruuanlaittoa ja kaupassakäyntiä. Illasta katkesivat sähköt muutamaksi tunniksi kun sähkölangoille kaatui melkoisen myräkän seurauksena puu. Perjantaina saimme vieraaksi Miehen Tyttären, mummin ja mummin miesystävän. Pääsi tämäkin herra Pikkutamman kyytiin, kyllä nyt on mukavaa kun voi ihmisille tarjota elämyksiä hevosen kyydissä! Vielä kun saisin veljeni houkuteltua ajelulle, vaan taitaa jäädä haaveeksi se.

Näinä päivinä sain valmiiksi myös jotakin merkittävää: virkkasin salomoninsolmuponchon (jonka piti tulla mummulle äitienpäivälahjaksi mutta siitä tulikin Neidille sopiva...) ja extempore vielä Miehen tyttärelle kaulaliinan:

508855.jpg
Tässä kaulaliina....
508856.jpg
...ja Poncho (zorgen heikko kuvanlaatu, yöllä puhelimella napattu..)

Mutta ei, älkää peljätkö: tästä blogista ei saa käsityöblogia tekemälläkään! Mukava oli nuo väkertää, ja taisinpa hövelisti luvata Miehen Tyttärelle virkata olkalaukunkin jossain välissä, mutta kyllä käsityöt näyttelevät häviävän pientä osaa elämässäni. Aina olen ollut ihan mämmikoura enkä vähiten siksi että olen vasenkätinen, eikä kukaan ole oikein osannut minua opettaa.  Tänä päivänä käsitöiden oppiminen onkin helppoa, sen kun menee nettiin ja katselee opetusvideoita kyllästymiseen saakka niin oikea- kuin vasenkätisesti. Kai minun täytyy se poncho mummullekin väkertää uusista langoista, mutta palataan siihen sitten ehkä joskus toiste! =)

Lauantai taas oli vallan kotipäivä. Kotiaskareita ja Pikkutamman ajoa, 75-raveja telkkarista. Sunnuntaina ravintolakeikkaa, mummu ja vaari tarjosivat meille, veljelleni ja vaimolleen pääsiäislounaan. Pippuripihviä ilman pippurikastiketta, nam! Ja punaviini oli todella hyvää. Neiti ja kuopus söivät omat lihapullansa ja muusinsa mukisematta, keskimmäinen pihvinsä ja ranskalaisensa. Parin tunnin ravintolasession jälkeen olikin mukava ajella kotinurkille jälkiruualle. Hymykuapan nuorempi poika kun täytti vuosia ja kutsuhan meillekin kolahti. Tarjoilut olivat herkullisia, miten lie oli osannut hymis tehdä niin makoisaa mutakakkua?!? ;-) Mies oli ensin hiukan nihkeänä juhlista, "mä en ees tunne sieltä ketään", mutta loppujen lopuksi viihtyi oikein hyvin kun sai muiden hevosihmisten kanssa höpötellä hevosista, eritoten Mussukasta ja Pikkutammasta =) pari tuntia vierähti sielläkin lasten leikkiessä, ja katsellessa muumeja DVD:ltä.

Eilen oli Miehen taas aika palata työrutiineihinsa ja minun "yh-arkeni" jatkuu. Mutta ihana oli useamman päivän vapaajakso vain olla ja nauttia toisen seurasta päivät pitkät! Illalla vaari tuli käymään, kävi hakemassa "kadoksissa" ollutta omaisuuttaan kotiin:

508867.jpg

Meillä kun on taas ollut enemmän ja vähemmän televisiohuolia niin meillä oli vaarin ja mummun matkatöllötin lainassa. Se palautettiin jo aiemmin, mutta kiitos Miehen, kaukosäädin jäi meille vielä muutamaksi päiväksi. Mies kun oli jemmannut kaken "lapsivarmaan" piiloon, ja unohti sitten itsekin mihin oli kapineen työntänyt. Kissojen ja koirien kanssa sitä viikonloppu etsittiin, ja löytyihän se lopulta yhdestä lipastonlaatikosta työnnettynä niin syvälle että nippa nappa sormilla ylettyi =)

 Tänään neidillä oli aamulla suupielessään rakkula, vähän kuin herpes, mutta veikkaukseni on että rakkula on vesirokkorakkula. Saas nähdä kuinka käy, onko meillä kohta kolme pikku rupikonnaa, itkuista ja kutisevaa..? Huomenna pitäisi Anitan tulla lastensa kanssa kyläilemään mutta aion kyllä raportoida aamulla mikä tilanne, oliko neidin rakkula vain rohtunut huuli vai jotain muuta. Ei ehkä ole viisasta aivan pikkuvauvaa tulla tartuttamaan, jos tuo nyt sitä rokkoa olisikin. Katsotaan, katsotaan... mutta nyt katsomaan kauniita unia, enkelin kuvia!