Takana mukava päivä. Vähän ennen puolta päivää mummu ja vaari tulivat hakemaan neidin yökylään. Siinä sitten pakkailtiin myös parempaa vaatetta mukaan koska olivat lähdössä illemmalla tuttavaperheeseen kyläilemään. Ensin heillä kuitenkin oli ohjelmassa Nalle Puh-elokuva paikallisessa kinossa, siellä oli lastennäytös yhdeltä.

Me Miehen kanssa pakkasimme pojat autoon ja otimme suunnaksi Teivon ravit, tosin matkalla kävimme pudottamassa pikkumiehet mummin hoiviin. Ihan kahdestaan sitten hurautimme suoraan autokatsomoon ja eturiviin. Portilta saimme "ilmaiset" viiden euron pelisetelitkin (autokatsomo + kahden hengen pääsymaksu 14 euroa) joita oli jaossa tuhannelle ensimmäiselle. Kaksi lähtöä oli ehtinyt vasta mennä joten meillä oli edessä vielä paljon katseltavaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Miehellä oli jo selkeä pelikohde mielessään, mihin aikoi rahansa sijoittaa. Minä en ollut vielä niinkään varma asiastani, melkein jo lahjoitin Miehelle omankin lappuseni. Onneksi en sitten kuitenkaan lahjoittanut =)

Tiukkoja loppusuoran kamppailuja taas oli, ja yllättäjiä, niin suuria että taaskaan ei yhtään 7-oikein riviä kukaan ollut osannut tehdä. Vihdoin koitti Miehen "pelilähtö", kultadivisioonafinaali. Päätti sijoittaa vitosensa siis Bluehill's Dragonille. Minä jahkasin. Mr Nice Guy on yksi suosikeistani, mutta ääni olkapäälläni kehotti laittamaan tämän huiman viiden euron panokseni upealle Express Ride-tammalle, La Poemelle. Niin Mies kipaisi viemään pelit minun jäädessä rupattelemaan mukavia harvoin näkkemäni kaverin kanssa. Jos nämä talvikelit nyt tästä muuttuvat oikeasti talvikeleiksi (mistä lähtien tammikuussa on voinut ajaa hevosella kengittä kilpaa?!?) aikoo tulla kuvaamaan meidän ponivarsaa peuhaamassa lumihangessa. Tämä kaveri kun on freelance-valokuvaaja, kuvaa moniin eri lehtiin, ja Villivarsat ja Lemmikki-lehdet sun muut kaipaavat jo tuoreita talvikuvia julisteisiinsa. Olisipas hauskaa jos meidän ponivarsapalleroinen pääsisi, huih, kansikuvatytöksi jo noin nuorella iällä!! =D

Mies saapui slippiensä kanssa ja asetuimme aidan varteen jännittämään panoksiemme puolesta. Mies jo hykerteli tyytyväisenä suunnitellen mitä kaikkea voisi voittorahoillaan tehdä, mutta minä tyynesti seurasin radan tapahtumia. Lähtö tapahtui ja minun hevoseni La Poeme suhahti keulaan, saaden vetää hyvinkin maltillista kyytiä matkalla. Ja niinhän siinä kävi, että tamma rutisti niukkaan, mutta varmaan voittoon tienaten omistajalleen 10 000 euroa! Minä en rikastunut ihan niin paljoa mutta kyllä lompakkoa lämmitti mukavasti se reilu viisikymppinenkin joka tulla tupsahti sijoittamatta euroakaan omaa rahaa peleihin.

Pullean lompakkomme kera lähdimme sitten marssimaan kohti tallialuetta ja hevosvarustekauppaa, pitihän tämä suuri voitto järkevästi heti sijoittaa. No ei vaan, muutenkin hankintalistalla oli takajalan putsit Pikkutammalle mutta nyt niitäkään ei tarvinnut maksaa "itse". Tultuamme ulos kaupasta, katsoimme tallinmäeltä yhden lähdön jonka jälkeen bongasin jälleen tutun ja saimme paljon mielenkiintoista ja tuoretta informaatiota meitä kiinnostavista hevosasioista. Mukava oli rupatella hänenkin kanssaan. Siinä rupatellessa korvani tavoittivat lähestyvän, tutun naurun. Ystäväni mieshän se siinä tallusti kaverinsa kanssa autoaan kohti. Vilkutin ja hihkuin iloisesti, taisi pitää vähän pöllönä, mutta tuli kuitenkin jutulle hänkin. Heillä ei peli-ilta ollut yhtä onnistunut kuin meillä, V4-pelissä heillä oli kinkkisessä rivissä ollut jo kolme oikein, mutta yllätys yllätys viimeiseen lähtöön putosivat. Tätä tämä on, pelien maailma! =) Myöskään omilla rahoilla ei sitten tarvinnut tankata, ja Mäkkäristäkin ruuat irtosivat La Poemen piffaamana. Hyvä hyvä, Rideläiset kunniaan!! =)

Palasimme takaisin mummille ja nappasimme kuopuksen kyytiin. Keskimmäinen jäi surkeana itkemään oven taakse vaikka oli itse halunnut mummille yökylään mennä. Oli kuitenkin kuulemma rauhoittunut hyvinkin pian lähtömme jälkeen. Meillä oli mukava loppuilta kuopuksen kanssa emmekä jaksaneet lakata hämmästelemästä sitä, miten helppoa yhden lapsen kanssa olisi. Kuopus oli kuin ihmisen mieli, rakenteli isin kanssa vaikeaa palapeliä pitkän tovin minun keittäessä riisipuuroa iltapalaksi. Myöskin Pikkutamman uudet putsit olivat mieluisat, niitä oli kiva asetella äidin päähän ja hokea "Missä on Hipsun hattu, hattu-hattu, hattu-hattu, hattu!" (suoraan Teletapeista, toim. huom.) Myöskin iltapala ja nukkumaanmeno sujuivat kuin vettä vain. Saapas nähdä mitä tapahtuu kun kohta kiipeämme yläkertaan ja pieni mies herää vaatimaan maitopulloaan. Sitä kun ei hänelle enää suoda... Toivottavasti saisimme nukuttua edes silmäyksen ettei huominen menisi täysin koomassa, minä kun ajattelin mennä Mussukalla ratsastamaan. Pitäkää peukkuja onnistuneen pullovieroituksen puolesta!!!!

Tässä vielä ihana Kirsi Kunnaksen runo, napattu suoraan Suurperheen Vilinästä: