Eilinen hujahti omaan tahtiinsa, mies kävi hammaslääkärissä ja muuta kummallista päivässä ei ollutkaan. Mummun ja vaarin koira tuli meille viikoksi hoitoon koska heille tuli viikoksi vieraita lätäkön toiselta puolen, isän pikkuserkku vaimonsa kanssa Amerikasta tapaamaan meitä, kaukaisia sukulaisia. Minä olen käynyt heidän luonaan kaksi kertaa, pikkutyttönä koko perheen voimin sekä 7 vuotta sitten ihan omin nokkineni. Saadakseni rahat lentolippuihin jouduin myymään pianoni ja kyllä silloin itketti mutta en kadu hetkeäkään.

Se vasta olikin ihana reissu kun yksin lensi toiselle puolelle maapalloa ja sai päättää ihan itse loma-aktiviteeteistaan tarvitsematta välittää muiden mielihaluista. Niinpä sitten kävin ratsastamassa, patikoimassa Appalakkien vuoristossa, suurkaupungin vilinässä Baltimoressa. Eikä vähiten mukavaa ollut lentäminen yksin! Tutustuin vieressäni istuneeseen Amerikkalaiseen bisnesmieheen, jonka kanssa tuskin olisin sanaakaan vaihtanut jos minulla olisi ollut omaa matkaseuraa. Koneiden vaihdot Tukholmassa ja Reykjavikissa - kaikki elämyksiä. *haikailee*

Mutta. Se siitä reissusta. Samanlaista ei enää tule mutta toivottavasti paljon uusia, ihania matkoja! Sukulaiset siis lensivät maanantaina Suomeen ja tänään tulivat aamupäivällä vierailulle meille. Viimeksi kävivät pari kesää takaperin, jolloin kuopus oli vasta vatsakumpuna paitani alla. Paljon oli siitä tullut rakennelmia tilallemme lisää, hevosaitoja mihin suuntaan tahansa katsoo, piha-aidat, istutuksia... Kyllä juttua riitti, pääsin hiomaan ruosteista englannin kielen taitoani mikä on aina mukavaa. Ihmeellistä että vaikka ymmärsin käytännössä kaiken mitä he puhuivat, on niin kovin vaikeaa löytää sanoja omaan suuhunsa! No, alkoihan tekstiä tapaamisen loppupuolella tulla jo enemmänkin. Kuopuskin näytti oppimansa, sanoi kahvipöydässä "Helou" ja sai kaikki nauramaan makeasti! Isänsä kun taitaa osata tasan yhtä paljon englantia kuin kuopus! =D

Vieraiden lähdettyä mies lähti tuttuun tapaansa töihin ja minä jäin ihmettelemään lasten kanssa kotiin. Soitin tuon meidän shettistamman myyjälle ja teimme treffit maanantaiksi, käymme tekemässä tästä syntyneestä varsasta papereita. Niin on sitten sekin virallisesti meidän. Samalla sovimme että heidän raveissa voittamansa palkinto, ilmainen astutus- ja varsamaksu ori Galantille, käytetään tuohon meidän tammaan. Eli ultrausrumba jatkuu, ell tulee perjantaina ultraamaan ponin ja kenties jo viikonloppuna pääsemme viemään tammaa ja varsaa miehelään!  Kyllä tällaisia varsoja tekee mielellään lisää: