Hoplaa!
Yhtenä kappaleena onnistuneen hyppelysession jälkeen =)
Minun hurja extreme- perjantaini piti sisällään siis esteiden hyppäämistä, ja tosiaan viimeksi olen hevosella hypännyt muutakin kuin ojia vuonna -98. Silloin hyppäsinkin enemmän, ollen ratsastusseuramme este- ja kouluratsastuksen Juniorimestaruus-2. Hih, huimat meriitit minulla! =D Eilen korkeimmat esteet olivat 80-senttisiä, tosin tuntuivat paljon pienemmiltä ratsu-reimani suuren koon takia. Tyylissä ja tekniikassa olisi paljon hiomisen varaa, mutta ylittyivät ne esteet näinkin ja mielestäni aivan mainiosti pitkän tauon jälkeen. Vain kerran meinasin pudota, kun luulin hevosen jo hyppäävän, mutta tämä ottikin vielä yhden pienen laukka-askeleen minun jo "hypätessä". Hyppäsin sitten hepan kaulalle roikkumaan mutta sain kammettua itseni tyylikkäästi takaisin satulaan, ja maakosketukselta vältyttiin. Aikani hypeltyäni olinkin jo valmis siirtymään jalkamieheksi ja katselin lopuksi ystäväni taitavaa ratsastusta.
On se ihme juttu. Tuollainen oikea, ratsurotuinen hevonen, "puoliverinen", on kyllä valtavan paljon erilaisempi ratsastaa kuin nuo omat veivikaulat, lämminveriset. Vaikka ratsu on osaava ja hyvin koulutettu, tällaiselta puskaratsastelijalta kuin minä, vaatii valtavasti energiaa tuupata isoa lihaskimppua eteenpäin. Verraten esimerkiksi Mussukan liikkeet ovat höyhenenkevyet ja hevonen on kevyt ja helppo ratsastaa. Mutta yksi mistä erityisesti nautin, oli laukannostot tuolla ruunalla, ihana pomppuaskel se ensimmäinen, ja laukka nousi kertapyynnöstä, välillä silloinkin kun edes pyytänyt! Jaa levoton pohje minulla vai? ;-) No sen nyt näkee tuosta hyppykuvastakin että omien jalkojeni hallinta on vähän niin ja näin, hih!
Toki tuolla tallilla oli muutakin oleellista nähtävää, kuten ystäväni koiran sulhanen. Russelin pentuja odotetaan syntyväksi noin kolmen viikon kuluttua tästä yhdistelmästä;
Komea sulhanen ja...
...kaunis morsian!
On se ihme juttu. Tuollainen oikea, ratsurotuinen hevonen, "puoliverinen", on kyllä valtavan paljon erilaisempi ratsastaa kuin nuo omat veivikaulat, lämminveriset. Vaikka ratsu on osaava ja hyvin koulutettu, tällaiselta puskaratsastelijalta kuin minä, vaatii valtavasti energiaa tuupata isoa lihaskimppua eteenpäin. Verraten esimerkiksi Mussukan liikkeet ovat höyhenenkevyet ja hevonen on kevyt ja helppo ratsastaa. Mutta yksi mistä erityisesti nautin, oli laukannostot tuolla ruunalla, ihana pomppuaskel se ensimmäinen, ja laukka nousi kertapyynnöstä, välillä silloinkin kun edes pyytänyt! Jaa levoton pohje minulla vai? ;-) No sen nyt näkee tuosta hyppykuvastakin että omien jalkojeni hallinta on vähän niin ja näin, hih!
Toki tuolla tallilla oli muutakin oleellista nähtävää, kuten ystäväni koiran sulhanen. Russelin pentuja odotetaan syntyväksi noin kolmen viikon kuluttua tästä yhdistelmästä;
Komea sulhanen ja...
...kaunis morsian!
Kuvia pennuista tulossa kunhan syntyvät!
Tallikeikan jälkeen ajelimme kaupan kautta takaisin ystävälleni ja ensin hyvin herkuteltuamme vietimme loppuillan valokuvien parissa. Hassua että ennen valokuvia katseltiin sohvalla kansioista, nyt tuijotetaan tietokoneen näyttöä.. jos sattuisi tulipalo, ja haluaisi pelastaa valokuvat, albumien sijasta kainaloon pitäisi kaapata koko tietokone! Hullunkurista. No, mainioita, hyvät naurut kirvoittaneita kuvia oli paljon, ja muuten vain hyviä kuvia kaikki muutkin. Kello oli jo yksi kun lähdin kotiinpäin. Luonnollisesti unohdin lompakkoni heidän pöydälleen ja sain kääntyä kertaalleen takaisinkin ennenkuin pääsin oikeasti matkaan. Kyllä ajokeli olikin huono! Tietä jota ajoin, ei ollut illan räntäsateen jäljiltä aurattu lainkaan ja kun koko tiellä oli kulkenut vain pari autoa, lumi imi autoa minne sattui. Koskaan ennen ei tuo matka ole kestänyt niin kauan, mutta kotiin pääsin lopulta, Miehenkin jo tultua töistä. Mummi luonnollisesti jäi yökylään...
Tänä aamuna sitten vähän olisi nukuttanut, vaan ei auttanut, ylös oli noustava. Kävimme Miehen kanssa ruokkimassa ja nakkaamassa hevoset ulos. Uusia tarhajärjestelyjä taas, laitumen aidan portilta kun meni eristin rikki ja sitä myöten langat maahan. Tällä kertaa samaan tarhaan pääsivät siis Pikkutamma, Ponivarsa ja Iso Poni. Toiseen tarhaan Mussukka ja Ponitamma. Ponitamma on tottunut olemaan pomo kun kaikki tarhakaverinsa ovat tähän asti nöyristelleet, mutta tiesin että toinen ääni tulisi Mussukan kanssa olemaan kellossa. Niin kävikin, ponin yrittäessä Mussukalle uhkailla, antoi Mussukka tulla kaviota täydeltä laidalta ja Ponitamma tajusi viisaimmaksi väistyä. Hyvä juttu, että joku palauttaa maanpinnalle tuollaisen silmille hyppijän! =)
Kaupassa vielä kävimme Miehen kanssa kaksin ennenkuin mummi lähti kotimatkalle ja sen jälkeen pääsinkin lähes heti ruuanlaittoon. Spagetti ja kermainen jauhelihakastike, siinä päivän menú. Syöjiä pöytä täynnä, meillä kun on tänään täällä lainalapsi, Minimani, joka lähtee vasta huomenna kotiinsa. Saa rauhassa puuhailla hevosten kanssa, riehua koirien kanssa ja leikkiä lasten kanssa. Mukava tyttö! Nyt telkkarista tulee ravit, täytyypä mennä katsomaan niitä. Jatketaan...
Tallikeikan jälkeen ajelimme kaupan kautta takaisin ystävälleni ja ensin hyvin herkuteltuamme vietimme loppuillan valokuvien parissa. Hassua että ennen valokuvia katseltiin sohvalla kansioista, nyt tuijotetaan tietokoneen näyttöä.. jos sattuisi tulipalo, ja haluaisi pelastaa valokuvat, albumien sijasta kainaloon pitäisi kaapata koko tietokone! Hullunkurista. No, mainioita, hyvät naurut kirvoittaneita kuvia oli paljon, ja muuten vain hyviä kuvia kaikki muutkin. Kello oli jo yksi kun lähdin kotiinpäin. Luonnollisesti unohdin lompakkoni heidän pöydälleen ja sain kääntyä kertaalleen takaisinkin ennenkuin pääsin oikeasti matkaan. Kyllä ajokeli olikin huono! Tietä jota ajoin, ei ollut illan räntäsateen jäljiltä aurattu lainkaan ja kun koko tiellä oli kulkenut vain pari autoa, lumi imi autoa minne sattui. Koskaan ennen ei tuo matka ole kestänyt niin kauan, mutta kotiin pääsin lopulta, Miehenkin jo tultua töistä. Mummi luonnollisesti jäi yökylään...
Tänä aamuna sitten vähän olisi nukuttanut, vaan ei auttanut, ylös oli noustava. Kävimme Miehen kanssa ruokkimassa ja nakkaamassa hevoset ulos. Uusia tarhajärjestelyjä taas, laitumen aidan portilta kun meni eristin rikki ja sitä myöten langat maahan. Tällä kertaa samaan tarhaan pääsivät siis Pikkutamma, Ponivarsa ja Iso Poni. Toiseen tarhaan Mussukka ja Ponitamma. Ponitamma on tottunut olemaan pomo kun kaikki tarhakaverinsa ovat tähän asti nöyristelleet, mutta tiesin että toinen ääni tulisi Mussukan kanssa olemaan kellossa. Niin kävikin, ponin yrittäessä Mussukalle uhkailla, antoi Mussukka tulla kaviota täydeltä laidalta ja Ponitamma tajusi viisaimmaksi väistyä. Hyvä juttu, että joku palauttaa maanpinnalle tuollaisen silmille hyppijän! =)
Kaupassa vielä kävimme Miehen kanssa kaksin ennenkuin mummi lähti kotimatkalle ja sen jälkeen pääsinkin lähes heti ruuanlaittoon. Spagetti ja kermainen jauhelihakastike, siinä päivän menú. Syöjiä pöytä täynnä, meillä kun on tänään täällä lainalapsi, Minimani, joka lähtee vasta huomenna kotiinsa. Saa rauhassa puuhailla hevosten kanssa, riehua koirien kanssa ja leikkiä lasten kanssa. Mukava tyttö! Nyt telkkarista tulee ravit, täytyypä mennä katsomaan niitä. Jatketaan...
Kommentit