Euroviisujen Semifinaalia tuossa katselin, ja "mitäänsanomaton" on se sana millä finaaliin tyrkyllä olevia kappaleita kuvailisin. Ankeaa menoa, ei yhtäkään todella tarttuvaa biisiä. Saas nähdä mitä finaalista tulee, voipi olla yllätyksiä täynnä.

Meilläkin on meno täällä aika mitäänsanomatonta - mitään ei tapahdu. Kotona vain on olla möllötelty. Luettu, leikitty, piirretty. Niitä perinteisiä. =) Hivenen vaikuttaisi että neidin tauti alkaa olla voiton puolella, kuopuksen ei niinkään. Veljeni hurautti tänään moottoripyörällään pihaan (kyllä, juuri se sama veli joka vasta oli sydänleikkauksessa!!) tuomaan varsomisenvalvontakameralle pitkän kaapelin päässä olevaa antennia, ja menin hänen kanssaan sitä talliin katsomaan. Siitä kuopus sai jumalattoman raivarin ja jäi huutamaan lukitun ulko-oven taakse kuin hyeena, rämpytti ovenkahvaa ja karjui koko sen kolme minuuttia minkä tallissa olimme. Kun tulimme takaisin ja avasin ulko-oven, kuopus seisoi ovella pelkässä T-paidassa ja neidin vaaleanpunaisissa saappaissa. Oli myös lähdössä talliin =) Vähänkö veljeni oli tikahtua nauruun.... kyllä raivarinkin saanut lapsi voi olla hauska näky!

Mussukka on edelleen jumalattoman räkäinen. Liman määrä on ihan tajutonta ja soitinkin henkistä tukea eläinlääkäriltäni, joka valoi minuun uskoa että kyllä tauti vielä hellittää. Minä yritin vähän ennakoida, pelkään että on joku jälkitauti, bakteeritulehdus, hyökännyt tamman keuhkoihin ja että tarvisi lääkekuurin. Olemme nyt kuitenkin toistaiseksi seurantakannalla, josko tauti katoaisi itsestään. Saisi tottavieköön tauti mennä menojaan että olisi tamma pirtsakkana, periaatteessa kun varsan pitäisi syntyä seuraavan parin-kolmen viikon aikana, ellei kovasti yliaikaiseksi mene. On tämä niin jännittävää tämä odottaminen!!