Jep. Ihan hyviä uutisia kerrottavana nyt. Pikkutamma on leikattu, leikkaus meni hyvin ja potilas jäi henkiin!

Koko hommahan lähti siitä että eilen päivällä ajoin Pikkutammalla intervallivetoja, ensimmäistä kertaa. Nätisti siis aloitin, kolme vetoa joista keskimmäinen hieman vauhdikkaampi kuin ensimmäinen ja viimeinen. Tamma meni mukavasti, olin oikein tyytyväinen ja hyvillä mielin palasin lenkiltä kotiin puoli viiden maissa. Tamman kuivatellessa sisällä siivosin tallit, ja laitoin sitten hepan takaisin pihalle. Kaikki oli silloin ok. Vaarin kanssa säädimme vähän Mussukan valvontakameraa ja vaari laittoi minulle keittiöön monitorin paikalleen, mistä voin seurata Mussukan yötouhuja. Kahvitkin juotiin ennenkuin vaari lähti kotiin, ja minä menin heittämään hevosille lisää heinää kuuden aikaan. Kaikki silloinkin ok.

Salkkareiden jälkeen menimme lasten kanssa iltapalalle ja keittiön ikkunasta näin Pikkutamman makoilevan tarhassa. No,ei siinä mitään outoa ole, paljon tamma muutenkin makailee ja olinhan muutama tunti takaperin käynyt sen ajamassakin. Katselin vähän väliä tarhaan, ja tamma senkun makasi. Välillä nousi ylös, irvisteli, ja kävi uudestaan maatae. Siinä vaiheessa jo arvelin jotain olevan vialla, mutta iltapalat oli syötävä loppuun ja lapset laitettava nukkumaan ennenkuin pääsin tarkastamaan tilannetta. Kello vierähti yli yhdeksän ennenkuin pääsin talliin, ja meninkin suoraan tarhalle ottamaan Ison Ponin sisään. Pikkutamma vain makasi. Ponivarsankin hain, ja jätin portin auki vapaasti Pikkutamman tulla. Nousikin sitten, ja lähti hitaasti hiipimään kohti tallia. Normaalisti tulee häntä tötteröllä laukaten joten olin jo aivan varma että ähkyhän sillä on.

Lähdin kävelyttämään tammaa, ja aikani taluteltuani, tamma ulostikin, suoli siis toimi. Vein tamman talliin, otin loimen pois ja aloin kuunnella suolistoääniä. Kuului kyllä, mutta vaimeahkosti. Seuraaavaksi tarkastin napatyrän ja oiken säikähdin kun tunsin tyräpussin olevan täynnä tavaraa! Hitto vieköön,syksyllä jo soitin klinikalle aikeena leikata, mutta silloin ell sanoi ettei leikkaus olisi välttämätön, kun ei tyrä ollut siihen mennessä koskaan oireillut. Olisi kuulemma erittäin harvinaista jos ongelmia aiheuttaisi. No, sehän sopii että meille sattuu jotain oikein harvinaista! No, ei auttanut muu kuin soittaa omalle luottoeläinlääkärille ja kertoa tilanne. Lupasikin tulla pian, ja tunnetusti odottavan aika on pitkä. Myös tamma alkoi käydä koko ajan kipeämmäksi, yritti jatkuvasti käydä maate ja oli kovasti levoton.

Eläinlääkäri tuli, ja yksissätuumin totesimme edessä olevan klinikkareissun. Kello oli noin kymmenen. Isää olin infonnut jo hetki takaperin mahdollisesta leikkuureissusta, ja soitinkin sitten että yölähtö tuli. Suhauttivat mummun kanssa paikalle, mummu jäi lapsenvahdiksi ja me vaarin kanssa lähdimme kipulääkityn ja rauhoitetun tamman kanssa kohti Hyvinkään Hevossairaalaa. Perillä olimme puoliltaöin ja vastassa oli kaksi ihanan rauhallisen ja pätevän tuntuista mieseläinlääkäriä. Tein lyhyen selvityksen ja he alkoivat tutkia tammaa. Kuuntelivat ja tunnustelivat. Tammakin oli nyt ihan rauhallinen, lääkkeet olivat matkan aikana purreet hyvin. Toinen lääkäreistä meni naputtelemaan tietoja koneelle sillävälin kun toinen jatkoi tyrän tunnustelua, ja yht'äkkiä *lumpsis* tuo golfpallon kokoinen kivikova suolimöykky lumpsahti takaisin vatsanpeitteiden sisään. Lääkärikin oikein hätkähti, että sinne meni!

Seuraava mitä voitiin tehdä, olikin odottaa. Meidän oli kuitenkin turha jäädä odottelemaan. Niinpä pidimme lyhyen palaverin tulevista toimenpiteistä. Jos edessä olisi pelkkä "rutiini"napatyräleikkaus, se tehtäisiin. Mutta jos suolisto ei yön aikana lähtisikään toimimaan toivotulla tavalla ja edessä olisi suuri kuolioituneen suolen poistoleikkaus, useiden tuhansien eurojen hintainen, sitä ei tehtäisi vaan Pikkutamma lopetettaisiin. Suuria päätöksiä. Näissä tunnelmissa lähdimme vaarin kanssa ajelemaan kotiinpäin.

Kotiin palattua ei yllättäen uni ottanut silmään, ja yöstä tuli jokseenkin tynkä. Tosin tänään aamulla olisi kyllä nukuttanut senkin edestä. Aamupäivän aikana ei klinikalta puhelua tullut joten oletus oli että mitään dramaattista ei yön aikana ollut tapahtunut. Ja oikeassa olinkin, iltaseitsemältä vihdoin soitettiin että tyräleikkaus oli tehty, tamma herännyt nukutuksesta kuten kuuluukin, ja voi olosuhteisiin nähden hyvin. Kotiutumaan pääsee jo huomenna joten käymme hakemassa tamman kotiin heti aamupäivällä. Edessä on kuitenkin pitkä toipuminen, 1-2 kuukautta pelkkää karsinalepoa. Tarhaan ei saa laittaa, ettei leikkaushaava repeä. Saa nähdä kuinka paljon Pikkutamman korvien välissä sellaisen huilin jälkeen sirittää!!! No, pääseepä sitten suoraan laitumeen kun "ulkonaliikkumiskielto" päättyy.

Sellaista sairaskertomusta, kyllä kalliiksi tuli tämäkin sairastaminen vaikkei sitä isompaa leikkausta tehtykään, olisi näillekin rahoille ollut muutakin käyttöä. Mutta Pikkutamma on nyt "korjattu malli" ja toivottavasti tyrähuolet ovat taaksejäänyttä elämää. Nyt suihkuun ja nukkumaan, on aika väsy olo.