Ihana esikoiseni mummulan pihassa:
Kaikki kolme pikku kultaani:
Ööö... sanokaa Muikku! =)
Aamu valkeni aurinkoisena. Lapset heräsivät ensimmäisenä, jännittyneinä ja innoissaan. Koko viikon salailu olisi ohi kun äidille saisi ojentaa kerhossa askarrellut yllätykset. Jouduin itse tönimään Miehen hereille ja ylös, jotta pääsivät lasten kanssa valmistelemaan äidin herättämistä. Vedin peiton korvilleni ja nautin viime minuuteista lämpimässä vuoteessa. Pian portaista alkoikin kuulua kiherrystä ja töminää. Sieltähän koko rakas katraani saapuikin, ja kuorossa laulaa lurauttivat "Paljon Onnea äiti!", jonka jälkeen huusivat tohkeissaan "Yllätys! Yllätys!" Ja upeita olivatkin lahjat. Neiti oli tehnyt hienon ruusun, ja pojat kauniit sinivuokot. Mieheltä sain lahjaksi toivomani lahjakortin kuumakivihoitoon. Todennäköisesti täysin huuhaata, mutta onpahan ihanaa nautiskelua ja rentoutusta omassa rauhassa! Tuskin jaksan odottaa päästä "kivitettäväksi"! =)
Mietteliäs keskimmäiseni
Mietteliäs keskimmäiseni
Aamuhulinoiden jälkeen kävin laittamassa hevoset, ei edelleenkään merkkiäkään Mussukan syntyvästä varsasta. Tai ovathan lähestyvän varsomisen merkit olleet tammalla jo pitkään, vaan se varmin ja tärkein, vahatipat, antavat odottaa itseään. No, eipä ole varsat ennenkään tamman sisään jääneet ja lohduttaudun sillä että jotkut joutuvat odottamaan jopa täyden vuoden keskimääräisen yhdentoista kuukauden sijaan, meillä sentään oli laskettu aika vasta eilen.
Seuraavaksi aloinkin laittaa itseäni ja lapsia juhlakuntoon. Puoliltapäivin oli koko lähipiirille pöytä varattuna Ravintola Sillassa. Siellä olimme lähes ajoissa ja saimmekin nauttia seisovan pöydän runsaista ja herkullisista antimista. Lapsetkin vetivät täydet lautaselliset mukisematta. Hassua, mutta tarjoilija tuli sanomaan että lapsille on kyllä myös ranskalaisia ja lihapullia, jos seisovan pöydän ruuat eivät maistu. Haloo?! Eineksiä ravintolasta? Ei meidän lapsille kiitos. Sinne upposivat kermaperunat ja possufileet, kasvikset ja salaatit. No, kai on olemassa lapsia jotka eivät "oikeaa" ruokaa tahdo syödä. Onneksi nämä eivät ole sellaisia =) Jälkkäriksi herkuteltiin suussasulavan ihanaa suklaamoussea, tässä kuopuksen tyylinäyte:
Seuraavaksi aloinkin laittaa itseäni ja lapsia juhlakuntoon. Puoliltapäivin oli koko lähipiirille pöytä varattuna Ravintola Sillassa. Siellä olimme lähes ajoissa ja saimmekin nauttia seisovan pöydän runsaista ja herkullisista antimista. Lapsetkin vetivät täydet lautaselliset mukisematta. Hassua, mutta tarjoilija tuli sanomaan että lapsille on kyllä myös ranskalaisia ja lihapullia, jos seisovan pöydän ruuat eivät maistu. Haloo?! Eineksiä ravintolasta? Ei meidän lapsille kiitos. Sinne upposivat kermaperunat ja possufileet, kasvikset ja salaatit. No, kai on olemassa lapsia jotka eivät "oikeaa" ruokaa tahdo syödä. Onneksi nämä eivät ole sellaisia =) Jälkkäriksi herkuteltiin suussasulavan ihanaa suklaamoussea, tässä kuopuksen tyylinäyte:
Suklaapoika ;-)
Ruuan jälkeen ajelimme kotona käymään, tarkastamassa kaiken varalta Mussukan olotilan. Kaikki oli ok joten jatkoimme samantien matkaa mummulaan, täytekakkukahville. Edelleen tarjottavat olivat ihania, joskin tuorejuustokakku jäi minulta tälläKIN kertaa maistamatta. En vaan tykkää, siinä se. Syön kyllä, jos jossain kyläpaikassa tarjotaan, mutta kun kerran valita saan niin mieluummin jätän ottamatta. Täytekakku sensijaan teki kauppansa myös minulle, mummun täytekakut ovat maailman parhaita! Jos joku on tästä eri mieltä, puhukoon nyt, tai vaietkoon iäksi! =) -Kauaa emme mummulassa kuitenkaan olleet, Mussukkaa kun nyt vain ei arvaa jättää pitkiksi ajoiksi valvomatta. Kotona alkoikin armoton vesisota, ja mikäs oli ruikkiessa kun lämmintä oli +23 astetta. Upea äitienpäiväsää, kertakaikkiaan!
Mies jäi sohvalle torkkumaan, minä hain pyykit narulta ja ripustin uutta tilalle. Hienosti kuivuivatkin pyykit lämpimässä mutta tuulisessa säässä. Nyt kun vielä joku silittäisi nuo pyykkivuoret.... kukahan senkin homman tekisi..... En jäänyt siis silittämään vaan lähdin siivoamaan karsinat jotta tallihommat olisivat tehtynä ennen Tanssii Tähtien Kanssa-finaalilähetystä. Jossain vaiheessa Mieskin ilmestyi tallille, oli vironnut iltapäivähorroksestaan, ja joutui heti keskelle armotonta vesipyssytulitusta! Kaappasi keskimmäiseltä itselleen aseen ja sitten minusta tulikin märrrrrrrkä! Jestas mikä vesisota! Lapset olivat kuolla nauruun kun äiti ja isi ottivat miehestä mittaa, ja vesisota taisi päättyä minun voittooni. Lapiosta saa oivan suojakilven vesisuihkua vastaan! =D
Tällaisena päivänä on kyllä mukava olla äiti, täytyy tunnustaa. Ja koko viikko samanlaisia päiviä tiedossa kun Mies lomailee kotona. Mahtavaa! Nyt menen syömään marenkikakkua kera piparminttu-suklaajäätelön, ennen sitä kuitenkin Miehen minulle antaman ruusun myötä Onnea onnea kaikki Suomen Äidit!!!
Mies jäi sohvalle torkkumaan, minä hain pyykit narulta ja ripustin uutta tilalle. Hienosti kuivuivatkin pyykit lämpimässä mutta tuulisessa säässä. Nyt kun vielä joku silittäisi nuo pyykkivuoret.... kukahan senkin homman tekisi..... En jäänyt siis silittämään vaan lähdin siivoamaan karsinat jotta tallihommat olisivat tehtynä ennen Tanssii Tähtien Kanssa-finaalilähetystä. Jossain vaiheessa Mieskin ilmestyi tallille, oli vironnut iltapäivähorroksestaan, ja joutui heti keskelle armotonta vesipyssytulitusta! Kaappasi keskimmäiseltä itselleen aseen ja sitten minusta tulikin märrrrrrrkä! Jestas mikä vesisota! Lapset olivat kuolla nauruun kun äiti ja isi ottivat miehestä mittaa, ja vesisota taisi päättyä minun voittooni. Lapiosta saa oivan suojakilven vesisuihkua vastaan! =D
Tällaisena päivänä on kyllä mukava olla äiti, täytyy tunnustaa. Ja koko viikko samanlaisia päiviä tiedossa kun Mies lomailee kotona. Mahtavaa! Nyt menen syömään marenkikakkua kera piparminttu-suklaajäätelön, ennen sitä kuitenkin Miehen minulle antaman ruusun myötä Onnea onnea kaikki Suomen Äidit!!!
Kommentit