Aamu alkoi verkkaisesti. Jossain vaiheessa Mies mumisi unisena että joku ajoi pihaan. Minä siihen että eikä ajanut, joku ajoi vain talon ohi. ja käänsin kylkeä. Jokusia toveja myöhemmin alkoivat lapset heräillä ja niihin ääniin minäkin heräsin, kuunnellen samalla moottorisahan ääntä. Saman tien kurkistin ikkunasta ja ilmoitin Miehelle vaarin saapuneen puita pätkimään, oikeassa oli Mies aikaisemmin ollut. Minä en siksi uskonut koska koirat eivät olleet sanoneet mitään, vaikka yleensä ilmoittavat heti jos joku vieras ajaa pihaan. Siinäpä se, vaari kun ei ole vieras vaan omaa perhettä! =)

Vaari tosiaan antoi Homeliten laulaa, sahasi koko runkokasan tallinpihalta sopiviksi pätkiksi ja nyt sitten katsotaan mistä klapikone lainataan, vuokraamosta vai sukulaismieheltä. Tilaisin ensi viikolle yhden ihanan poutapäivän kiitos, jotta pääsisimme vaarin kanssa klapitalkoisiin. Täytynee katsella säätietoja ja varata anoppi sopivaksi päiväksi lapsenvahdiksi. Saadaan sitten vaarin kanssa tehdä keskeytyksettä hommia jonkun huolehtiessa sillä välin ruokapolitiikasta ja lasten vahtimisesta. Saatuaan hommat valmiiksi otti vaari pihalta hevoskopin autonsa perään ja lähti hakemaan kaurakuormaa hevosille.

Koska aamuheräämisemme ja sitä myöten aamupala oli hieman venähtänyt, en viitsinyt tehdä ruokaa normaaliaikaan vaan Mies söi jääkaapista mitä löysi ennen töihin lähtöään, ja minä lähdin lasten kanssa lenkille laitettuani pyykinpesukoneen pyörimään ja tuupattuani kinkkukiusauksen uuniin kypsymään. Löytyipä metsätien pientareilta lasten suihin vielä muutamia vadelmia, ja puolukoita mättäiltä runsain mitoin. Monenlaisia sieniä metsässä tuli eteen myös mutta minä en niistä mitään ymmärrä, enkä välitäkään ymmärtää, joten lapset saivat nähdä kattavan valikoiman erilaisia "roskasieniä". =) Toki yksi junakin bongattiin, ja kotiinpäin juostiin sellaista kyytiä etten oikeasti meinannut saada keskimmäistä kiinni! Miten nelivuotias poika voikin juosta niin lujaa?!? Kyllä lenkin jälkeen kaikille ruoka maistuikin.


Kun ruoat oli syöty ja pyykit ripustettu kuivumaan, pakkasin muksut autoon ja hurautimme mummulaan pesemään vielä vähän lisää pyykkiä. Sitä kun taas on päässyt kertymään, pyykinpesu on mielestäni yksi ärsyttävimpiä kotitöitä mitä tiedän. Täytin ja käynnistin pesukoneen jonka jälkeen joimme mummun kanssa päiväkahvit. Siinä istuskellessamme, kurvasi pihaan myös veljeni. Tuli näyttämään uutta autoaan, Jaguaria, ja ei voi kyllä muuta sanoa kuin että hieno, todella hieno pirssi hänellä on! Jäi sitten myös kahville, ja hetken päästä myös vaari palasi kaurareissustaan. Niin oli koko perhe koossa, harvinaisia hetkiä. Kauaa ei velimies ehtinyt olla vaan jatkoi matkaansa vielä työpaikalleen, mitkä lie pingviinibileet huomenna tiedossa ;-)

Kauaa en enää minäkään ollut vaan jätin pesukoneen pyörimään, kokosin pesueeni kyytiin ja ajelin kotiin. Vaari tuli kaurakuormansa kanssa perässä ja tyrkättyäni lapsille kotona makkarat käteen, purimme kaurakuorman sekä parikymmentä paalia pahnoja. Minä sitten voin rakastaa kullankeltaisia, höyhenenkevyitä pahnoja, kuivittaisin varmasti kaikki hevosten karsinat aina pahnoilla jos se ei olisi niin tilaavievää säilytettävää niin ladossa kuin käytettynä sitten lantalassakin. No, saavatpahan edes varsat maata talvella pahnapedillään.

Äsken katselin televisiosta Big Brotherin. Ihan leikisti-leikisti tunnen yhden kilpailijoista, Piian. Piia on hevostyttö joka pääsi taloon nettiäänestyksen kautta. Suurimpana äänestäjäryhmänään oli mitä todennäköisimmin Hevostalli.Netin Seniorifoorumi, jota siis minäkin päivittäin käyn selailemassa. Nyt onkin sitten kiva seurailla, miten Sennulan oma tyttö tuossa hömppärealityssa pärjäilee!