Kaappitilaa

On tämä hullu maailma. Olimme ostamassa eteiseen vaatekaappia vanhan vaatenaulakon ja laatikoston tilalle. Suuntana Jysk suhasimme kaupunkiin kera neidin ja kuopuksen, keskimmäinen oli jo viety kerhoonsa. Marssimme sisään liikkeeseen ja suoraan myymälän takaosaan. Siellä sitten kaappeja seisoi rivissä, eri kokoisia, näköisiä. Tiedossa oli tarkat mitat, minkä kokoinen kaappi paikalleen mahtuisi. Voi ärsytyksen ärsytys, kaikki kolmeoviset kaapit olivat parikymmentä senttiä liian leveitä! Vaan koska kaappia oli lähdetty ostamaan, sellainen piti myös saada joten tyytyminen oli kaksioviseen malliin, parempi sekin kuin ei mitään. Hullu osuus tulee tässä: Oikein nätti kolmeovinen kaapisto olisi maksanut 85 euroa. Täysin vastaava kaappi yhtä ovea kapeampana sen sijaan maksoi 109 euroa!!! Aaarrrggghhh kun harmitti mutta eipä se harmitus yhtäkään senttiä lisätilaa eteiseemme tuo.

Ilta menikin sitten leppoisasti vaarin (kanssa) kaapistoa kootessa ja mummun paimentaessa uteliaita (Lue: riiviöitä) lapsia pois eteisestä jaloissa pyörimästä. Keskimmäistä harmitti ankarasti kun ei päässyt rakennushommiin mukaan ja vetikin hernettä tuon tuostakin nenäänsä kun kiellettiin. Poikaa onkin jo jonkin aikaa kutsuttu "Hernenenäksi" kun hermo menee aina hetkessä, ainakin kotioloissa. Tänään juuri kerhontäti sanoi pojan olevan oikeinkin ujo Neiti Esikoiseen verrattuna. Loistava tieto koska olen vähän huolissani odottanut raporttia kerhosta: "Tänään X puri Y:tä poskeen. Tänään X löi Z:aa. No nyt se X riehui holtittomasti!" mutta sellaisia ei siis ainakaan toistaiseksi ole tiedossa. Mielellään poika kyllä kerhoon menee mutta on sitten kuitenkin hiukan jännä paikka olla ilman äitiä, isiä tai sisaruksia. Varmasti tekee hyvää meidän pienelle Hernenenälle!

No, kaappi saatiin koottua mutta vielä pientä hienosäätöä tarvitaan. Se kun tulee osittain sulaketaulun eteen niin täytyy kaapin takaseinää vähän loveta asettuakseen paremmin.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa meidän tämänkesäisen ponivarsan isästä: