Eemeli keksikin tänään mukavan metkun; oli löytänyt Aakkostarra-arkin, ja kun yht'äkkiä havahduin epäilyttävään hiljaisuuteen, löysin vuorostani minä Aakkostarra-arkin kuopuksen käsittelystä. Oli erittäin tyytyväisenä ruokahuoneen pöydän alla liimaillut tarroja pitkin pöydän jalkoja. Oli muuten hienon näköistä, sitä ei käy kieltäminen! =) Onneksi tarrat olivat helposti irtoavaa laatua, ehkä kepponen ei olisi ollut niin hauska jos olisin asetonin kanssa saanut tarroja pöydänjaloista liuotella...

Iltapäivällä Kesämies polkaisi pyörällä keskustaan, ja saapui tuntia myöhemmin hiusväripurkki mukanaan. Hmm, olin itse heittänyt pojalle läppänä edellispäivänä että värjätään hiuksensa, mutten arvannut että poika tarttuisi heti koukkuun =) no, patistin soittamaan äidilleen ja kysymään luvan, ennen ei päähän laitettaisi yhtään mitään. Lupa heltisikin kivuttomasti, ja olihan väri kevytväri, kestoksi pakkaus lupaili kuutta viikkoa. Niin sitten minusta tuli parturimestari, ja vessassa töräytimme Kesämiehelle uuden sävyn hiuksiin. Minä tykkään, Kesämies tykkää, toivottavasti äitinsäkin tykkää:

"Hei äiti! Keräsin kukkasia sulle!"

Kesämies käsittelee hevosia jo tottunein ottein. Vähän väliä huikkaa; "Mä meen kattoon hevosia" ja poika löytyy laitumelta rapsuttelemasta onnellisia hummia. Rohkeasti touhuilee itsekseen isojenkin hevosten kanssa. Mukava nähdä kuinka kehitystä tapahtuu joka päivä! Tänään oli välipäivä ratsastus- ja ajohommissa kun Kesäheilallakin oli muita kiireitä, mutta huomenna taas pääsevät nuoret harrastamaan. Siihen saakka on Kesämiehen tyytyminen vain hevosten kanssa seurusteluun.

Harmi että Kesämies asuu niin kaukana. Noin innokkaasta pojasta muokkaisin ilomielin itselleni oikean tallipojan. Saas nähdä mahtaako vielä ensi kesänä hevoset kiinnostaa niin paljon että vielä tänne lähtisi Kesämieheilemään. Toivon niin! Onneksi kuitenkin edes vielä muutaman päivän saan tämän pojan täällä pitää. Kesäheilakin taitaa ajatella niin.. ;-)