Jopas tuiskutti aamulla kun ikkunasta katsoin! Pelto oli yhtä lumipöllyä ja puut taipuivat kaarelle. Inhotti ajatuskin työntää nenää tuollaiseen myräkkään. Vaan olipa sinne pakko lopultakin mennä, juoruttuani ensin vessassa puhelimessa hyvän tovin hymykuapan kanssa. Alunperin Miehen oli tarkoitus nakata pollet pihalle mutta tuiskua katseltuani menin kuitenkin itse, ei tarvinnut Miehen alkaa hevosille loimia arpomaan.

Eilen oli mielenkiintoista laittaa kuopus päiväunille, tämä kun nyt vihdoin on keksinyt kuinka pinnasängystä jalkaudutaan. Aina alakertaan ehdittyäni kuului TUMPS - tömp-tömp-tömp-tömp kun poika kipitti ympäri lastehuonetta. Vähintään kymmenen kertaa kävin pojan palauttamassa vuoteeseensa ja hauskin kerta oli varmasti viimeinen. Kuopus seisoi neidin yläsängyssä (keskimmäisellä ja neidillä siis kerrossänky) ja sanoi: "Äiti mä putosin tänne!" Ihan vähän nauratti, melkoisen putoamistempun olikin tehnyt kun pinnasängystä putosi kerrossängyn yläpetiin!!! =D

Illalla olinkin juoni, valvotin lapset Idolsin voimalla puoli kymmeneen jonka jälkeen mentiin vasta iltapalalle. Vuoteisiin mentyään lukea pajatin monotonisella äänellä Peukaloisen Retkiä ja yllätys yllätys, viimeisenä valvoi kuopus. Kun sadussa tuli kohta "Nils muuttui pieneksi kuin tallitonttu", alkoi kuopuksen sängystä kuulua: "Vekara-tonttu, Vekara-tonttu, JUUUUU!" ja tuo juu siis kirkkaan heleällä kiljaisulla, korkealta ja kovaa! Kerrottakoon että Vekara-tonttu esiintyy  Mauri Kunnaksen sadussa Joulupukki ja Noitarumpu. No, isommat eivät heränneet ja lopulta pieninkin simahti. Mutta kyllä mielenkiintoisia nukkumaanmenoja varmasti on edessä paljon...

Aamupäivällä Mies kävi kylillä kaupassa ja maatalouskaupassa. Kumma juttu kun pikkuasian hankkimiseen voi tuhlata siinä puljussa lähemmäs puoli tuntia! =) Tuomisina oli siis kaksi uutta lapiota talliin, ihanaa! Tosin ne otetaan käyttöön vasta kun edelliset laukeavat, lähellä jo ollaan. Toisen lapion lapa on monesta kohtaa murtunut mutta kestää vielä minun "hellillä" otteillani varmasti viikon-pari. Toisesta taas on kahva halki ja lapakin kovasti kulunut. Mutta sillä Mies saa pärjätä vielä piiitkään! Minä täällä sillä välin kehittelin ruokaa. Selkäni takana alkoi yht'äkkiä kuopus ulvoa; keskimmäinen oli purrut silmän alle komeat hampaanjäljet. Voi vitsit, kyllä pieni poika kokee kovia jatkuvasti, nyt on siis otsa vekillä ja mustelmilla, toinen silmä mustana ja silmäkulmä auki, ja toisen silmän alapuolella mustat hampaanjäljet. Onneksi meidän lapset eivät ole päivähoidossa, varmaankin saisin muksut kannibaalisyytösten kera kotiin häpeämään, ja sossun tädit oven taakse kolkuttelemaan.... ;-) Ärsyttävä tapa tuo pureminen, mistä se oikein tulee?! Ja kuopuskin sen kyllä on jo oppinut, kita ammollaan syöksyy "uhrinsa" kimppuun valmiina haukkaamaan.

Lapset ovat nähneet telkkarissa mainoksen "PizzaPerjantai" ja sen innoittamana tänään meillä syödään itsetehtyä kinkkupizzaa. Lähden vääntämään taikinaa!

edit 21.40:

Pizzasta tuli hyvää! Eipä paljoa pellillisestä jäänyt vaikkei ollut Mieskään syömässä. Nyt muksut jo nukkumassa, äsken kuului yläkerrasta kuopuksen huutelua: "Piip-Piip-tätiii! Piip-Piip-tätii!!" Tässä yhteydessä siis Piip-Piip tarkoittaa kummitätinsä etunimeä, ei siis oikeasti huutanut Piip-Piip vaan ihan nimellä. Kun menin katsomaan ja kysyin mitä oikein huusi, vastasi virne naamallaan: "Piip-Piip-täti!" Tämä juontaa suoraan eräästä kerrasta kun Piip-Piip-täti eli Akaan Akka oli käymässä ja laitoin kuopuksen kesken tämän kyläilyn päiväunille. Samaa huuteli silloinkin vaikka kuinka kauan, hassu lapsi! =)

Huomenna aamupäivällä olisi siis tarkoitus harrastaa extremeä ja laittaa Pikkutamma ja Ponivarsa "laitumelle". Raikasta pakkasta ja purevaa viimaa luvassa, toivottavasti myös auringonpaistetta. Ehkäpä huomenna luvassa tännekin muutama kirmailukuva pellolta, jos niitä hymykuapalta ehdin niin pian saamaan. Päivemmällä suuntaamme lasten kanssa "joululahjaostoksille", täytyy tuhlata pukin tuomat lahjarahat hyödyllisesti uusien haalarien ja kenkien merkeissä.  Nyt iltatalliin ja niin edelleen!