Lauantaiaamu alkoi hieman ankeissa tunnelmissa, neiti oli itkuinen ja valitti milloin jalka-, milloin vatsa-, milloin päänsärkyä. Patistin kuitenkin tytön aamupalalle, ja aikansa muroja pupellettuaan oksensi syömänsä murot lautaselle. Pakko oli uskoa tytön todella olevan kipeä. Kuumettakin oli 38,5 ja tyttö siirtyikin sohvalle huilaamaan. Siinä vietti liki koko päivän, välillä nukkuen, välillä itkeä tihrustaen, mutta ei kuitenkaan oksentanut enää uudestaan. Mikä lie pöpö tyttöseen iskenyt.

Päivällä oli tiedossa paritkin "treffit". Aamupäivällä yksi ystäväni tuli hakemaan hevosille porkkanasäkkejä (meille tulee joka toinen viikko muutama 25 kg:n säkki) ja rupateltiin siinä tovi mukavia. Kuten, kuinka pöljää touhua nämä hevoshommat ovat, vaivaisia hevosia, huolta, murhetta ja rahanmenoa. Todettiin kuitenkin, että enemmän tämä taitaa silti antaa kuin ottaa. Mies kävi kauppareissulla ja palasikin kassit pullottaen =) puolilta päivin kotiin. Reippaana poikana alkoi tehdä meille ruokaa ja meninpä minäkin auttamaan ja suurustamaan kastikkeen.

Iltapäivällä sain väläyksen leipoa mutakakkua löytämälläni erittäin yksinkertaisella ohjeella. Ja jep - vihdoinkin niin helppo ohje että minäkin onnistuin kerrasta, kakku nimittäin oli todella hyvää kera vaniljajäätelön, ja katosi vuoastaan alta aikayksikön. Herkuttelussa osallisena oli rakas konitohtorimme, tuli rokottamaan koiria ja ponivarsalle löi tehosterokotteen myös. Sattui siinä sopivasti juuri V75-ravien aikaan joten mikäs siinä oli raveja katsellessa, kahvia siemaillessa ja suklaakakulla herkutellessa. Ensi viikolle jäi vielä vähän hommia, Ison Ponin hampaat kun piti raspata mutta tohtori oli aamulla unohtanut pakata hammashoitopakkinsa autoon. No, tiistaina sen osalta uusi yritys!

Tohtorin lähdettyä, illan jo hämärtyessä, lähdin vielä ajelemaan Pikkutammalla. Uhkaavasti alkavat lumet loppua tuosta tieltä, täytyy toivoa ettei ainakaan pakkasia enää tulisi jos ei ole lunta. Jäisellä hiekkatiellä kun ei kärsi juoksua ajaa, on sitten tiedossa kävelyjakso treenissä muutoin. Pellolla oli vielä jonkun verran lunta ja siellä kahluutinkin tamman hikeen. Ajon jälkeen jäin tekemään tallityöt, ja teinkin kaikessa rauhassa tietäen lasten nukkuma-ajan olevan käsillä. Laittakoon Mies kerrankin lapset yksinään nukkumaan! Lopulta otin hevoset sisään, ruokin, toivotin hyvää yötä, ja hipsin sisälle. Kas ihmettä, Mies oli kuin olikin saanut lapset yläkertaan ja vuoteisiinsa, eikä lastenhuoneesta kuulunut enää pihaustakaan. Minä sain siis "vapaaillan" siltä osin. Mutta hommat jatkuivat, toin tallista mukanani yhdet ylimääräiset valjaat jotka siinä pesin ja rasvasin ennen nukkumaanmenoa. Sain ne nimittäin myytyä, pois tallista pölyttymästä.

Tänään aamupäivällä valjaiden ostajat tulivatkin, ja kahvitteluiden lomassa tuli taas juteltua ummet ja lammet hevosjuttuja. Mukavaa tavata uusia hevosihmisiä, kuulla uusia tarinoita. Lähtivät sitten, ylpeät valjaiden omistajat, kotiinsa, ja minä ajamaan Pikkutamman, taas naapurin peltoon. Mutta tänään olikin jo aivan kinttaalla, viitsikö siellä enää ajaa. Maa nimittäin tuli jo kavion jäljistä näkyviin, ruohot tarttuivat tilsoihin, kohta alkaa jäädä peltoon monttu askelten kohdalle. Hyvästi siis hankitreenit tältä talvelta, ellei oikein ärhäkkää takatalvea vielä saada! Niin oli keväistä, titi-tyyt vain kuuluivat korviin ja aurinko suorastaan porotti lämpimästi metsän laidassa. Kyllä kevät ja kesä on niin ihanaa aikaa!!!

Sisälle kun menin, olikin jo pöytä katettuna ja lapset ja Mies syömässä. Lähes samoissa ovissa lähti tosin Mies töihin ja minä jäin jatkamaan ruokailua lasten kanssa. Neitikin on tänään ollut kuin uudesti syntynyt, vähän kuumetta mutta muuten aivan terveen oloinen ja pirteä. Mikä lie tuollainen minitauti ollut kun vain päivän oikein kunnolla sairasti? No, täytyy toki seurailla tuleeko muita oireita, ja sairastuvatko muut. Mystistä. Ulos ei kauniista säästä huolimatta tänään lähdetty, ajattelin kuitenkin tuota lämpöilevää tyttöä. Kärsitään sitten kaikki jos yksi on kipeä =(