Ai että tätä syksyä , ulkona on niin aikaisin niin pimeää! Hevosten, jotka siis ovat edelleen yötä päivää ulkona, iltaruokkiminenkin on käynyt hieman extremehommiksi kun yhtään mitään ei tuolla laitumella näe, tallin ulkovalot eivät sinne saakka kajasta. Arpapeliä mistä suunnasta joku polle loikkaa niskaan, kun lykkään kottikärryjä pitkin peltoa. Toistaiseksi vaaratilanteilta on vältytty, ja toivottavasti vältytään vastakin. Aika ikävää olisi virua pää halki pimeällä pellolla, odotella Miestä töistä kotiin.

Tänään päivällä Rinssi-varsa järjesti vähän ylimääräistä äksöniä luistellessaan liukkaalla laitumella päin aitaa ja suoraan sen läpi langat kaulassaan. Hetken juoksi aidan viertä ja täräytti sitten taas takaisin emänsä luo vetäen samalla kymmenestä tolpasta langat irti ja eristeet päreiksi. Laskin kymmeneen ja aloin organisoida aidan korjaamista. Onnekseni tämä tapahtui valoisalla ja niin etten ollut yksin kotona. Mummi oli lasten kanssa ja soitin myös Miehen sisältä apuun samalla kun yökylässä ollut ystäväni toimi väliaikaisena aitatolppana ja langankannattelijana. Harvinaista kyllä, meille oli jäänyt keväisistä aitarempoista lähes täysi pussillinen juuri noita leveän sähkölangan eristeitä varastoon joten pääsimme "helpolla", revimme vanhat, rikkoontuneet eristeet pois ja Mies naulasi uudet paikalleen. Tadaa - aita on taas kuin uusi! Tunti vierähti raikkaassa syysytuulessa ja kyllä sormet olivatkin kohmeessa sen jälkeen, kuppi kuumaa oli paikallaan.

Mutta hypätäänpä hiukan taaksepäin. Perjantaiaamuna Seppämestari saapui kengittämään Ison Ponin ja Pikkutamman. Pikkutamman sairasloma on nyt toistaiseksi taaksejäänyttä aikaa, tai niin ainakin luulin.. Sille lyötiin eteen ns. fläppikengät, toiveissa on että ehkäisisivät hieman nivelten vaivaantumista. Sepän saatua työnsä päätökseen, laitoin heti Pikkutamman valjaisiin ja lähdin koeajolle. Alku vaikuttikin lupaavalta, tamma juoksi suorassa ja letkeän oloisesti. Kuitenkin annettuani sen juosta palan matkaa hieman reippaammin ja hidastettuani jälleen, ravista tuli taas samanlaista sekasotkua kuin aiemminkin. Voi rähmä, en tajua mitä tuon hevosen kanssa oikein pitäisi tehdä kun vaivaantuu pelkästä pellolla laiduntamisestakin?!?

Ratkaisin kuitenkin ongelman pliistraamalla tammalta joka jalan niin että sauhu vain nousi =) ja tulokset olivat nähtävissä lauantaina, molemmat etuvuohiset ja vasen takavuohinen olivat reagoineet hoitoon. Pari vapaapäivää ja sen jälkeen treeni jatkuu, taidan tehdä myös joitakin varustemuutoksia saadakseni tamman juoksemaan ryhdikkäämmin. Katsellaan...

Eilen iltapäivällä mummi saapui ilahduttamaan lapsia. Ohjelmassa minulla ja Miehellä olisi ollut raviseuran saunailta, mutta vain hetkeä ennen lähtöä Mies muuttikin mielensä ja päätti jäädä kotiin. Hän on ollut töissä kovasti kiireinen, nukkunut hyvin lyhyitä öitä tällä viikolla, ja flunssanpoikanenkin on pukkaamassa päälle joten ymmärrän ratkaisunsa vallan mainiosti. Minä sen sijaan en olisi jättänyt noita kekkereitä väliin mistään hinnasta joten jatkoin alkuperäisellä suunnitelmalla, ystäväni tuli meille omalla autollaan ja jatkoimme kahdestaan matkaa taksikyydillä paikan päälle.

Osallistujien nestetasapainosta oli huolehdittu kiitettävästi, sen takasivat lukuisat "limu"korit. Eikä nälkäkään päässyt illan aikana yllättämään, siitä pitivät huolen grillimestarit ja notkuva salaattipöytä. Ja nyt, huom. kaikki Niksi-Pirkan ystävät, tässä tulee ilmainen ja toimiva niksi: Jäivätkö grillipihdit kotiin? Ei hätää, kurkistapas vaatenaulakkoon ja ota sieltä yksi kappale metallisia vaateripustimia. Taivuta kahtia, muotoile tarpeen mukaan ja katso; näppärät, kevyet grillipihdit ovat valmiit! Näin siis raviseuran saunaillassa, päihitämme jopa partiolaiset! ;-D

Tunnelma oli leppoisa, raviaiheinen tietokilpailu vallan hauska, ilta kaikin puolin tavattoman onnistunut. Pikkuhiljaa väki väheni kunnes lopulta jäljellä oli vain raviseuran pj, sihteeri, vt. grillimestari ja minä ystäväni kanssa. Nurkat siivoiltiin ja kotieväitä jaettiin, ja sen jälkeen pj. heittikin meidät turvallisesti kotiin, jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Nukkumaan kävimme lähes samoin tein, saunakamarille, kuin teinitytöt konsanaan! Mukavaa hihitellä tyttöjen juttuja hilpeässä hiprakassa tarvitsematta varoa kenenkään heräävän. Tosin tämä aamu ei koittanut aivan yhtä hilpeänä, sananlaskun mukaisesti "...aamulla kalpeena hiljaa". Rauhallisesta heräilystä päästäänkin jo tämän kirjoituksen alkupuolelle, Rinssi-varsan karkailuepisodiin.

Mummin lähdettyä jo kotia kohti, tein ruuaksi suuren kattilallisen jauheliharisottoa. Syötyämme Mies lähti tavalliseen tapaansa töihin, ja tovi siitä myös ystäväni lähti kotiin. Ja niin minä jäin elpymään eilisistä kekkereistä sohvalle sytytettyäni ensin uuniin valkean. Lämpimällä sohvalla viltin alla alkoi mukavasti ramaista ja sainkin päivätorkkuseuraa kuopuksesta joka sammui sohvan toiseen päätyyn pitkäksi aikaa. Neiti ja keskimmäinen piirtelivät sulassa sovussa keittiössä ja sunnuntai vierähti rauhalliseen tahtiin ohitse. Tällaisia päiviä lisää! =)

Huomenna aamupäivällä on kuopuksen kerho. Viime viikkohan jäi räkätaudin takia välistä, nyt poika on kuitenkin selkeästi parempi joten menköön. Iltapäivällä taas on neidin kerho mutta hänet vietyäni minä lähden poikien kanssa hammaslääkäriin, keskimmäisellä kun on nelivuotistarkistus. Nyt kuitenkin, pikaiselle blogikierrokselle ja nukkumaan jotta huomenna taas jaksaa. Hyvää yötä!