Ystäväni ja Minä hänen polttareissaan.Käsissämme hevosenkenkä, ystävyytemme symboli! =)

Sain tänään todella mieluisan vieraan. Ystäväni, jonka olen tuntenut 10-vuotiaasta. Muutama viikko takaperin olimme hänen häissään ja tänään sain katsella ihania hääkuvia ja videota niin kauniista morsiamesta ja komeasta sulhasestaan! Juteltavaa riitti tuntikausiksi, aiheita laidasta laitaan. Vaikka meillä on nykyään toistemme luo välimatkaa, tämä Ystävä on sellainen että vaikkemme jatkuvasti ole yhteydessä, tiedän, että siellä hän on.

Yksi, ja kenties tärkein, meitä yhdistävä tekijä on hevoset. Hoitelimme yhdessä vuosia valkoista shetlanninponioria ja hölmöilimme sen kanssa vaikka ja mitä. Eipä koskaan käynyt aika pitkäksi kun keksimme tekemistä!! Milloin laukkasimme kakspäällä ilman satulaa miljoonaa pitkin peltoja, milloin sidoimme ponin ladonoveen ja menimme hyppimään heinäpaalien päälle, muistaaksemme tuntien kuluttua että meillähän on ponikin ovella parkissa, ja taas mentiin... Kyllä ponilla ainakin oli kova kunto kun saatoimme kesälomalla olla tallilla aamukahdeksasta iltakahdeksaan ja koko aika painettiin menemään. Siinä syy miksi olen omista hevosistani niin tarkka: Tiedän mitä kaikkea lapset voivat ponien kanssa keksiä! =)

En muista koska viimeksi olisimme yhdessä todenteolla hevostelleet. Ehkä viisi vuotta sitten kävimme ratsastamassa. Ennen sitä pidimme parisen vuotta seurakunnan heppakerhoa. Se harrastus Ystävälläni jatkuu edelleen, tosin kerho on vaihtunut 4H:n heppakerhoksi. Meidän nykyinen ystävyytemme on syvempää: keskustelua ihmissuhteista, entisistä yhteisistä ystävistä, muistelua teinivuosien hölmöilyistä. Ajatuksia päivän polttavista aiheista, tulevaisuuden pohtimista. Onko tämä aikuisten ystävyyttä?

Vaikka elämäntilanteet muuttuvat, en usko että mikään meidän välillämme enää tulee muuttumaan. Yhtä tullaan pitämään vanhainkotiin saakka, tai ainakin haluan uskoa niin. Muita tosiystäviä yhtä kaukaa lapsuudestani ei enää ole jäljellä ja Hänestä tulen pitämään kynsin hampain kiinni.

Olet Rakas, Ystävä!

(Tänäänkin tarvittiin vaarin apua. Kun Ystävä oli lähdössä, isältään lainassa ollut auto ei suostunutkaan käynnistymään ja koska vaari asuu lähellä, oli apukin lähellä! Niin hurautti vaari kera käynnistyskaapeleiden paikalle, napsautti pihdit paikoilleen ja kas - auto käynnistyi! Hei hei Ystävä, toivottavasti tapaamme pian, ja kiitos Vaari, toivottavasti mekin tapaamme pian! ;-))