Ajelulla

Tänään tapahtui taas paljon kaikenlaista mukavaa =) jo aamupäivästä alkaen. Eläinlääkärimme tuli hakemaan hevoskopin lainaan ennen puolta päivää ja jo siinä ehdimme rupatella tovin mukavia. Kaikkien aamupäivähommien jälkeen lähdimme koko perhe ajelemaan. Ensimmäinen pysähdys ei ollut kovin kaukana, paikallisessa maatalouskaupassa. Sieltä mukaan tarttui uusia ämpäreitä hajonneiden tilalle, sekä uusi iso saavi toiseen laitumeen. Sen jälkeen huristelimme mummulaan, jonne jätimme saavin ja ämpärit odottamaan kotiinpaluutamme, ja mummulasta nostin erään kassin kyytiin.

Tämän jälkeen auto kuljetti meidät ja kassin Tampereelle, Pispalaan. Parkkipaikalla minä hyppäsin kassin kanssa autosta ja marssin Wanhat Arabia-Astiat-nimiseen liikkeeseen. Mukana kantamastani kassista pinosin myyjän pöydälle ison pinon astioita:

Arabia Faenzaa 70-luvulta, kuulemma Japanilaisten keskuudessa hyvinkin suosittua astiastoa. Olin saanut sähköpostitse koko satsista 150 euron tarjouksen, mutta hinta putosi hieman kun astioita käytiin läpi. Kahvikuppien aseteissa oli kuulemma lähes kaikissa Faenza-sarjan "tyyppivika", hennosti halkeileva lasitus. Niinpä saamani tarjous tosiaan putosi 110 euroon. En nurissut - takaisinkaan en halunnut astioita rahdata ja sitäpaitsi voittoahan ne olivat joka euro. Mummu kun oli meinannut koko astiaston nakata roskikseen mutta onneksi minä ehdin hätiin!

Tyytyväisenä pullistuneeseen lompakkooni, ajaa hurautimme Pyynikin näkötornille ostamaan pussillisen munkkeja sekä ihailemaan Tampereen maisemia. Kiipesimme koko perhe portaita pitkin ylös torniin, mikä oli lapsista erittäin jännittävää, ja katselimme sitten yläilmoissa hyvän tovin kaunista kesäistä järvimaisemaa. Takaisin alas matkasimmekin hissillä, vanhanaikaisella, natisevalla ja kolisevalla hissillä. Saattaisi heikkohermoista hirvittää!

Päivän kulttuuriannin nautittuamme suuntasimme nokan kohti Mäkkäriä ja siellä vedimme jokainen kuvut täyteen roskaruokaa. Kyllä oli taas pitkästä aikaa hyvää!! Lapset saivat lastenaterioista vekkulit pienet robottikoirat jotka napista painamalla haukkuivat ja soittivat ties mitä rappia. Neiti opettelikin heti kotiin päästyään tanssimaan tuon musiikin tahtiin, eikä meinannut meiltä aikuisilta nauru loppua sitä katsellessa. Niin mainiosti tyttö asteli ja kiemurteli!

Ruokailtuamme kävimme tarkastamassa uuden ohitustien rakennusvaiheen. Hyvällä mallilla jo on, kyllä tiestä tulee varmasti hyvä ja hyödyllinen. Enää suht pieni pätkä Pirkkalan ja kolmostien välissä suuntaansa yksikaistaista. Tosin ruuhka-aikoina taitaa nyt olla melkoinen sumppu tuo nimenomainen pätkä, mutta kyllä sen varmasti autoilijat kestävät kun tietävät helpotuksen ruuhkiin olevan valmis tuota pikaa.

Kaupan ja mummulan kautta kotiin ajettuamme katsoimme jo viidenteen lähtöön ehtineistä raveista loput lähdöt, ja lähdimme sitten täyttämään laidunten vesiastioita. Ihana oli laittaa uusi, suuri saavi vanhan, puolet pienemmän tilalle! Kelpaa hummien nyt siemailla sadan litran saavista. Vanhan saavin nostimme toiseen hiekkatarhaan ja Mies niitti sieltä lähes umpeen kasvaneet sähkölankojen aluset. Syy tälle uurastamisellekin oli, hetki sen jälkeen eläinlääkärimme nimittäin saapui oman tammansa kanssa tallin pihaan. Tämä hienon hieno tamma tuli meille noin viikoksi asustelemaan jotta eläinlääkäri saa siementää sen itse. Mitään järkeä ei olisi hänen ollut ajella kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä ultrailemaan ja siementelemään hevostaan toisaalle, kun kerran mahdollisuus oli ottaa se tänne meille väliaikaismajoitukseen.

Toki sitten sumpit keitettiin, ja taas juttua riitti. Ihana tuo meidän eläinlääkäri! =) Innostui kovasti, josko jättäisi hevosensa tänne talveksi, mutta se kyllä vaatisi häneltä hieman erikoisjärjestelyjä. Palaan niihin joskus myöhemmin, jos se ylipäätään ajankohtaiseksi tulee. No, pari tuntia joka tapauksessa hujahti kuin siivillä, ja kun eläinlääkäri lopulta malttoi lähteä, lähdin minä pissattamaan mummun ja vaarin koiraa mummulaan. Ja kyllä oli koira tohkeissaan kun mummulaan menin! Mummu ja vaari kun olivat lähteneet jo puolilta päivin Tampereelle nautiskelemaan Pyynikin kesäteatterin näytöksestä sekä karaokea laulaa loilottamaan Killinkiin. Aikani koiran kanssa metsässä hortoilin ja kun taas palasin kotiin, oli Mies niittänyt eläinlääkärin tammalle suuren kasan tuoretta ruohoa.

Iltapalojen ja muiden rutiinien jälkeen lapset menivät nukkumaan ja minä ja Mies lähdimme vielä hiukan töihin.Aloitimme hiukan hevostarhojen siivousta käsipelillä, vaikkakin tarkoitus on että traktori kuorii tarhojen etuosista likaantuneen hiekkakerroksen ja tilaan tilalle pari kuormaa uutta soraa. Nyt kuitenkin tosiaan heilutimme lapiota ja talikkoa parin pahimman sotkukohdan luona sen verran että Mies kärräsi parikymmentä kottikärryllistä heinä-ym. roskaa lantalaan. kun urakka oli suoritettu, kellokin oli taas jo yli puolen yön. Niin ne päivät vain venähtävät touhutessa, kesä on kyllä petollista aikaa kun niin myöhään on niin valoisaa.

Tähän lopuksi on pakko laittaa pari kuvaa telmivistä varsoista ja niiden puuhia katselevasta Pikkutammasta. Kuvien (c) Helena Niittymäki.