Eilispäivä oli upea, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sopivan leppeä tuuli puhalteli viilentävästi. Tällaisen sään olin tilannutkin, onneksi minulla on suhteet yläkertaan kunnossa! =)

Minun osaltani polttarit alkoivat aamulla puoli kymmeneltä, olin sopinut ystäväni kanssa hänen tulevan meille ja jatkavamme sitten yhtä matkaa ensimmäiselle etapille, Hovin Ratsutilalle Vesilahteen jossa ohjelman piti alkaa 10.30. Ystävä tulikin mutta ilmoitti unohtaneensa evääksi leipomansa omenapiirakat kotiin ja lähti sitten samantein hakemaan niitä. Sovimme uudet treffit paikallisen huoltoaseman pihaan jottei hänen enää meille saakka tarvinnut uudestaan ajaa vaan pääsimme jatkamaan matkaa suoraan. Silti meille tuli niin kiire että en ehtinyt hakea videokameraa lainaan kuten olin suunnitellut, harmi.

Matkalla teimme vielä huonon reittivalinnankin, tien jolla oli neljän kilometrin tietyö ja joka oli koko osuuden nyrkin kokoista mursketta. Eipä siinä auttanut kuin ajella kahtakymppiä ettei auto tai renkaat hajoaisi. Nippa nappa ehdimme perille, muutaman minuutin yli puolen. Piha näytti kuitenkin huolestuttavan autiolta, paikalla näkyi olevan joku toinenkin polttariporukka muttei yhtään tuttua kasvoa. Aloimme muistella aikataulua tarkemmin, ja päädyimme siihen että olimmekin paikalla tuntia liian aikaisin! No, meillä kyllä juttua riitti ja tunti pihakeinussa istuskellen vilahti ohi kuin varkain.

Vihdoin sitten muukin porukka saapui ja pääsimme aloittamaan juhlakalun valmistelun. Vihille elokuussa käyvä ystävämme puettiin intiaanitytöksi upeaan nahkahapsumekkoon, liiviin ja intiaaninaisen pääkoristeeseen. Seuraavaksi talutimmekin tytön ensimmäisen kohteen luo:

(Kuva Hovin Ratsutilan sivuilta)

Jokainen seurueemme jäsen yhtä tyttöä lukuunottamatta kokeili taitojaan mekaanisen rodeohärän selässä. Johan oli hauskaa touhua!! En ole koskaan ennen moista kapinetta kokeillut, ja vaikka paljon olen hankalilla hevosilla ratsstanut, kyllä tämä oli huomattavasti vaikeampaa vauhdin kiihtyessä! Hevosesta voi aina lukea ja ennakoida mihin suuntaan se seuraavaksi sinkoaa, mutta tuo härkä ei korvaansa lotkauttanut suuntaan eikä toiseen vaan meni minne lystäsi! Pysyin selässä mielestäni hyvinkin kauan mutta jos uudestaan pääsisin niin ehkä pysyisin vieläkin kauemmin... jotkut, ei ratsstaneet, putosivat jo hyvinkin kesyssä kyydissä, muutama tyttö pysyi myös hienosti mutta parhaan lennon hurjasta vauhdista esitti ehdottomasti meidän neidin kummitäti, joka kyydissäni paikalle saapuikin. Taisi hiukan jopa satuttaa sormeaankin siinä kieputuksessa mutta ei varmaankaan mitään vakavampaa. Kyllä tuota hommaa täytyy päästä uudestaan koittamaan, alkaa kerätä sopivaa porukkaa ja pitää hauskaa!

Hovilla kiersimme vielä läpi hienon hevostaidenäyttelyn sekä kävimme laitumella katsomassa upeita arabihevosia. Oli mukava paikka! Mutta aikataulu oli tiukka ja seuraava kohde odotti, niinpä lähdimme ajamaan kohti Tampereen rajaa, Höytämöjärvelle Merunlahden Luontomatkailukeskukseen. Siellä meitä odotti vuorostaan charmikas eräopas intiaanikanootteineen ja kodassa hetken evästettyämme lähdimmekin melomaan puolentoista tunnin leppoisan lenkin ympäri puhdasta ja kirkasvetistä Höytämöjärveä. Matkan puolivälissä opas pysäytti kanootit ja kaivoi repustaan polkupyörän pumpun jolla soitti upeasti surumielisen Lapin Äidin Kehtolaulun . Haikeita säveliä kuunnellessa, hiljaisella ja tyynellä järvellä, vallan meinasi pukata kyyneltä silmään. Ihmeellistä miten vanhasta polkupyörän pumpusta voikin lähteä niin kaunis, melkein kuin panhuilun, ääni! -Hieman ennen kierroksen loppua opas myöskin joikasi meille upeasti joikun joka kertoi tuulesta, sekä joikun joka kertoi yhdessäolosta.  Hienoa!

Tämän jälkeen kurvasimme Hervantaan tankkaamaan, ja jatkoimme matkaa Härmälän leirintäalueelle jossa meille oli sauna vuokrattuna. Ja olikin lämmitetty, sataan asteeseen!! Huh huh, alkoi tulla morsiamellekin hikiset paikat! =) Minä ja ystäväni teimme sitten morsiamelle morsiussaunan. Morsian istui lauteelle levitetyn lakanan päälle, jolle oli aseteltu koivunoksia sekä havuja muistuttamaan siitä että elämä ei aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Seuraavaksi pesimme hänen selkänsä jauhoilla ja suolalla jottei vanha suola enää alkaisi janottaa. Lapsionnea lisäämään hänen hiuksiinsa hierottiin kaksi kananmunaa. Samaan aikaan muu polttariseurue kolisti ja kalisti kattiloita ja kattilankansia kauhoilla, tämän metelin tarkoitus oli karkottaa pahat henget pois. Ja kyllä varmasti katosivatkin, niin kova meteli akkalaumasta lähti!!! Sen jälkeen lähdimmekin heittämään talviturkit 17-asteiseen Pyhäjärveen. Saunasta levisi hetken kuluttua paistuvan kananmunan ja leivän tuoksu, lauteille valuneet munat alkoivat kypsyä ja jauhot antoivat myös oman arominsa, hassua! =)

Täällä myös grillattiin makkaraa ja herkuteltiin morsiamen tädin tekemällä ihanalla italiansalaatilla. Nam! Naisten saatua itsensä täyteen iltatällinkiin, morsian puettiin ja meikattiin todelliseksi bilehileeksi, hopeiseen toppiin ja mustiin nahkahousuihin. Tämä kun ei ole yhtään morsiamen tapaista, mutta upean näköinen hänestä kyllä saatiin! Illan viimeinen varsinainen ohjelmanumero olikin sitten japanilaisessa ravintola Marusekissa jossa morsian joutui kokkikurssille ainoastaan japania puhuvan kokin kanssa sushia tekemään!

(Kuva Marusekin kotisivulta)

Ohjelmanumero oli ehdottoman riemukas, morsian oli heti täysillä leikissä mukana ja sai kuin saikin tehtyä sushiannokset valmiiksi ohjeiden mukaan! Eniten jännitystä meille yleisölle tuotti arvailu, puhuuko ja ymmärtääkö kokki suomea. Koitimmekin sitten kukin vuorollamme saada kokki narahtamaan, ja kaikenlaisia kommentteja heitettyämme söpöstä kokista  yksi tytöistä sanoi morsiamelle: "Siirtäisitkö vähän sitä kulhoa kun en oikein näe mitä teet?" jolloin kokki nappasi salamannopeasti kulhon pois edestä, huomasi varmasti itsekin "paljastuneensa" ja alkoi muka muutenkin siivota pöydästä astioita pois. Ja voi kuinka meillä oli hauskaa, nauru vain kaikui kiviseinissä! Kurssin lopuksi kokki kyllä kertoi meinanneensa välillä repeillä meidän jutuille, muuta itämainen tahdonvoima piti miehen naaman peruslukemilla. Ihmeellinen pokerinaama!

Söimme sitten morsiamen tekemät sushit ja tilasimme pääruuan. Minä tilasin paistettuja kasviksia ja nuudeleita johon kuului ensin misokeitto (huh...) ja salaatti (miksi sekin oli uitettu soijaan?). Sitten saapui nuudeliannos joka kyllä oli hienoinen pettymys. Olin odottanut kaikkia ihania kasviksia bambunvarsista alkaen, mutta nuudelien ja soijan  joukossa luikersikin vain muutama kiinankaalin suikale. Harmi! Puikoilla söin lähes koko annoksen, Misokeiton annoin ystävälle (yökyök), salaatin söin kokonaan huolimatta soijasta mutta kokonaisuutena makuelämys ei kovin järisyttävä ollut. Eniten omituiselta maistuivat sushit, vaikka söinkin vain "helppoja", sisällä vain tuorekurkkua tai paprikaa riisin lisäksi, raakaan kalaan en sekaantunut! Merileväkääre oli oikeastaan ihan hyvää! Totesimme kuitenkin että jos kulinaristisen makuelämyksen takia ravintolaan lähdemme, kyllä se on oltava joku pihviravintola! Tämä kävi muuten vain elämyksestä.

Seuraavaksi minua ja kyydissäni tullutta ystävää odotti kotimatka, muiden lähtiessä jatkamaan iltaa Tampereen kaduille ja yökerhoihin. Ystävällä oli kiire perheensä luo, minun aikatauluni oli rajoittunut koska olin sopinut eläinlääkärin kanssa treffit yhdeksitoista meille. Niinpä ajelimme kiltisti kotiin ja perillä olin kymmeneltä. Mukava ja onnistunut polttaripäivä ehdottomasti, ohjelmaa oli sopivasti ja se oli hyvällä maulla tehtyä, hauskaa yhdessäoloa ja puuhastelua.

Aloin sitten odottaa eläinlääkäriä. Kello tuli yksitoista. Kello tuli puoli kaksitoista. Siinä vaiheessa aloin tehdä perinteisiä hommia, aina kun ne aloittaa, puhelin soi ja ell ilmoittaa tulostaan. Mies korkkasi minulle viinipullon. Puhelin ei soinut. Join pari lasillista. Puhelin ei soinut. Soitin ystävälle pitkähkön puhelun. Puhelin ei koputtanut. Join viinin loppuun. Puhelin ei soinut. Lopulta päätin kokeilla takuuvarmaa keinoa ja avasin tietokneen päivittääkseni blogin, ja katso: kymmenen sekuntia koneen käynnistämisestä ja ell soitti olevansa kohta pihassa! Hihii, tehokas keino!

Varsan kinner näytti jo huomattavsti paremmalta, turvotus oli laskenut päivän aikana melkoisesti. Hyvä niin, sai vielä muutaman piikin ja tästä illasta alkaen saa sulfaa suun kautta. Niin että säikähdyksellä siitäkin selvittiin, hyvä! Miehen kanssa valvottiin sitten vielä reilu tunti ja käytiin heittämässä varsa takaisin pihalle "koppikarenssin" jälkeen. Pitkän päivän jälkeen oli ihana heittäytyä sänkyyn pitkäkseen miehen viereen, rentouttaa rodeosta ja melonnasta pinkeät lihakset ja antaa unen tulla. Ja tulihan se!