Hiphei, hurraa, Tiulia lainatakseni juhlipillityksen paikka! Menimme miehen kanssa kolmen jälkeen nukkumaan, jolloin katsoin ponia viimeisen kerran - ei merkkiäkään varsomisesta. Aamulla heräsin ja tulin ensimmäisenä alakertaan, katsoin ikkunasta - - - varsa! Ihana, suloinen, pieni, pörröinen ponivarsa! Huusin heti muille yläkertaan että poni on saanut varsan ja lähdin itse pihalle. Mennessäni kuulin kun mies tuli melkoisella rytinällä portaita pitkin alakertaan...miksi lie niin kiire? =)

Kaikki oli niinkuin pitääkin, varsa oli jo kakannut varsapihkat eli ensimmäiset kakat mikä on todella tärkeää, imi innokkaasti emäänsä ja emältä olivat jo jälkeiset irronneet, kokonaisena, kun ne levitin ja tarkastin. Siis täydellinen luonto hoitaa-varsominen. Varsa pinkoi iloisesti ympäri emäänsä ja tuli uteliaana rapsuteltavaksi. Todella rohkea ja terhakka pieni neiti!

Vaan nyt täytyy jatkaa hommia, palatkaamme myöhemmin aiheeseen! Ihanaa!