Mikähän nyt tökkii, pää on kuin tuulitunneli ja huimaus on jatkuvaa, järkyttävää. Olo on jo niin huono että vati nenän alla tätä kirjoitan kun tuntuu että kohta ovat äsken syödyt iltapalat muuten näppiksellä. Yök, yök, nipin napin sain lapset petiin, luistin iltapesutkin kun olo on niin hutera.

Iltapäivällä jo alkoi mutta nyt vasta oikein yltyi. Autoilinkin tuossa juuri pitkin poikin, vanhaa mummua käytiin lasten ja mummun kanssa vanhainkodilla moikkaamassa ja hautausmaalla yksi kukka istuttamassa sekä veljen vaimolta kukan taimia hakemassa. Mutta eihän istuessa niiin paljon huimaa kuin kävellessä, päästiin siis ehjin nahoin kotiin. Ei tainnut mummukaan huomata miten heikossa hapessa kuski oli =) tuskin olisi antanut ajaa jos olisi tiennyt....

No, eipä mitään, odottelen ja ihmettelen mihin suuntaan vointi kääntyy. Samalla lailla keikuttaa ja pyörii kuin mukavassa humalassa olisi. Miehelle kyllä jo raportoin ettei ihmettele jos löytää mut kotiin tullessaan vintti pimeänä jostain lattialta kellottamasta. Huh - nyt kone kiinni ja maate. Aamulla olisi neidin kerho, koko viime viikko jäikin välistä minun sairaalassa hyppäämisien takia.