Vilskettä Raudanpellossa

Täällä taas!

2011-03-10T16:53:01+02:00

Tunnustelen varovaisesti josko blogin kirjoittamiseen vielä inspiroituisi. Paljon on tämän parin vuoden hiljaiselon aikana tapahtunut, mm. yksi uusi perheenjäsen on syntynyt! Neitokaisella on ikää jo reilu puoli vuotta. Mutta palaan aiheeseen, saas nähdä mitä tästä tulee vai tuleeko yhtään mitään!

Hanna

Tien päässä

2008-10-28T12:33:00+02:00

Tässä jo pidemmän aikaa tämä blogin päivittely on tökkinyt kovasti. Milloin palvelinteknisistä syistä, milloin omaa saamattomuuttani. Itseänikin on alkanut tämä päivittämättömyys ärsyttää siinä määrin että tein lopulta ratkaisuni. Tämä blogi on tullut tiensä päähän. Kun motivaatio on nolla, on turha väkisin pakertamalla jatkaa. Tutut kuulevat meidän porukan tapahtumista jatkossa puhelimella ja sähköpostilla, facebook-profiili päivittyy silloin kun siltä tuntuu. Tutuissa, mukavissa blogeissa tulen vierailemaan vastakin, ja kommenttiakin pyrin jättämään. Laatutammat jatkaa päivittymistään satunnaisesti kun kerrottavaa tulee, sinne tulen raportoimaan myös Ilmin edesottamuksista kunhan starttailemaan päästään. Näillä näkymin kauden avaus juostaan 9.11 Forssassa.

Jos siltä tuntuu, postia minulle saa lähettää osoitteeseen hpaelli(at)gmail.com. Blogi pysyy auki tämän tekstin julkaisuhetkestä viikon eteenpäin jonka jälkeen - mukavaa talven odottelua kaikille, halauksin

Hanna

Eemelin kootut ja jotain muutakin

2008-10-07T15:08:00+03:00

Tänään Eemeli oli kiipelissä pyykkitelineessä. Toissapäivänä jäi päästään kiinni yläkerran tuuletusikkunaan ja siinä olikin sitten niin tiukasti että tarvittiin rutkasti ruokaöljyä liukasteeksi ennenkuin sain vedettyä pojan pään pois pinteestä. Kerran aiemminkin juuttui samaan paikkaan, mutta silloin sain päätänsä kallistelemalla pojan irti. Nyt vaan ei meinannut onnistua millään, ja illalla korvassa oli punoittava jälkikin, hävisi siitä tosin aamuun mennessä. Saa nähdä vieläkö kolmannen kerran samaa hölmölän hommaa koittaa....

Eilispäivä meni siivotessa. Mummukin pyörähti kaverina ja laittoi alakertaa siistiksi sillä välin kun minä raivasin lastenhuonetta. Mummi oli tuonut tenaville askartelusakset edellisviikolla ja niitä saksia on kyllä ahkerasti käytetty, sielläkin missä ei todellakaan tarvitsisi. Niinpä lastenhuone näytti eilen päivällä tältä:

Uurastuksen tulos näytti sitten jo vähän paremmalta, mitä nyt matto vinossa:

(Koskahan tuosta pinnasängystä raaskisi oikein luopua? ;-) )

Tänään otettiin myös muutama kuva "todistusaineistoksi" varsan ajo-opetuksesta. Olen nyt syyskuun alusta opettanut Sissi-varsaa ajolle, ja reilun viikon verran on varsalla ajettu jo kärryillä pitkin metsätietä. Hienosti sujuu, apunani on ollut Miehen lisäksi ihana, oikea vanhan kansan hevosmies Esko. Tässä laitetaan juuri Eskon kanssa kärryjä perään:

Tässä taas ollaankin jo talon edustalla lähdössä lenkille:

Sinne meni:

Meillä muuten kaatui maanantain vastaisena yönä syysmyrskyssä melkoisen suuri koivu portin pielestä. Onneksi kaatui tielle eikä pihaan päin, olisivat olleet aidat säpäleinä. No, tuleepahan polttopuita rutkasti sitten seuraavalle talvelle...

Lainaus Positiivareilta:

2008-10-01T13:17:00+03:00

Niin kuin meri on ihmisen elämä –
Tyynet ja myrskyt siinä vaihtelevat
ja vaahtopäiden vaimentuessa
kimaltelee aurinko
kirkkaampana kuin koskaan.

---

Kurkia, hiittiä ja sieniä nyt ainakin

2008-09-29T21:49:00+03:00

Loputtomia määriä valtavia kurkiauroja ylitti meidän peltoja koooorkealla korkealla taivaalla. Upeaa!

Forssassa hiitillä. Tankkaamista hiittien välissä =)

Ilmi tähyilee radalle

Kaunista tammaansa ihaileva ylpeä Mies =)

Sienisaalista kolmen tunnin metsäretkeltä mummin ja lasten kanssa tältä päivältä. (Ja minä en TODellakaan syönyt mummin tekemää sienimuhennosta... )

Kyllä maalla on mukavaa!

2008-09-25T09:16:00+03:00

Lepalepalepalepalepa lepakolla
sekä muilla nahkasiivillä on hyvä olla
Lepalepalepalepalepa lepakolla
päivät pitkät riippumassa meidän ullakolla.....

....tai sitten meidän olohuoneen pönttöuunin ovenluukussa!

Eilenillalla kohtasin tämän kaverin siis silmästä silmään. Jo edellisiltana Mies oli kuullut rapinaa uunista ja kovasti koetti hiiriä jahdata, vaan eilen minä iskin kultasuoneen kun lähdin selvittämään samaisen rapinan alkuperää. Kurkistelin uunin pesään, kun huomasin sivusilmällä liikettä pesän ovessa. Kas, sieltäpä alkoi nahkasiipi pilkottaa! IIK, ja SPLÄM, luukku kiinni ja puhelu vaarille. "Mitä mä teen, yökyökyök!" Vaaria vähän nauratti, minä kun en yleensä pienistä hötkyile. Vaan oli inha pikku pirun naama oven raossa, eihän sitä voinut ilman inhon väristyksiä katsoa! Mitä jos lepakkomies olisikin päättänyt lehahtaa lentelemään olohuoneeseen... No, vaarin viksuilla ohjeilla sain pikkukaverin kuitenkin pihalle, nahkarukkanen käteen ja rohkeasti iljetykseen kiinni. Sinne lepatti pimeyteen, Lepa Lepakko. Ei tartte tulla takas, tänk juu!

Seuraavaksi kärvensinkin sitten uunissa pari pesällistä puita, savustin ulos mahdolliset loputkin lepat. (No, tuskin niitä siellä oli mutta pitkän aikaa oli olo että kun avaan uunin luukun, sieltä lehahtaa kimppuuni kokonainen lepa-armeija.... yööök...)

-----

Tänä aamuna oli kovasti sumuista. Hyvä kun hevoset näkyivät pellolla.

Ilmi sitä, Ilmi tätä!

2008-09-19T22:45:00+03:00

Hmm, luisumassa Ilmi-blogiksi tämä... pitäisiköhän siirtää Laatutammoihin tämäkin tamma kun ei tunnu muuta juttua enää pian irtoavan! ;-) No, tänään joka tapauksessa käytiin hiitillä ja olen kyllä tamman otteisiin enemmän kuin tyytyväinen! Vauhti oli maltillista mutta tapa jolla Ilmi hiitin suoritti, ja varsinkin siitä palautui, oli niin toiveita nostattava =) Kertaakaan ei vauhtia tarvinnut pyytää, Ilmi itse kyseli aina välillä josko vähän sopisi tahtia kiristää, mutta tyytyi kuitenkin minun vauhdinjakooni. Korvat pyörien pisteli töppöstä toisen eteen, iloisella ilmeellä. Kaikkein parasta oli kuitenkin palautuminen; tovin hölkän ja kävelyttämisen jälkeen ei tamman sierain värähtänytkään, kun olimme palanneet katokselle. Oli kuin ei olisi hiitillä käynytkään! Tästä jatketaan erittäin hyvillä mielin eteenpäin.

Lämmitellään

Homma ohi, koti kutsuu!

Ennen hiittiä käytiin moikkaamassa myös Rinsessaa reenarillaan, samoilla kulmilla kun pyörittiin. Siellä varsa tarhassa syödä rouskutti heiniään suomenhevosvarsa kaverinaan. Hyvä on Rinsessan siellä olla vaikka välillä aina pitää nuoren neidon reenarinsa varusteiden kestävyyttä testaillakin. Ei se ole mimmi eikä mikään joka ei kertaakaan koita kärryistään eroon päästä ;-) äitinsä jalanjäljillä siis aivan selvästi!

Ailan päivää =)

2008-09-17T19:30:00+03:00

Vilkutukset Aila-tädille! Tarttis tulla tsekkaamaan se sun kirjahyllyn sisältö lähiaikoina! Soitellaan.

- - - -

Viikonloppuna meillä vietettiin Keskimmäisen 5-vuotissynttäreitä. Kivat kekkerit mukavalla porukalla, vielä Kuopuksen juhlat tänä vuonna edessä. Omia synttäreitäni en aio viettää, ensi vuonna sitten senkin edestä.

Keskimmäinen kummitädin sylissä, kynttilät on jo puhallettu ja ensimmäistä palaa ihanasta mummun tekemästä kuningatar-kakusta leikataan. Vetäähän se naaman vähemmästäkin vakavaksi! =)

Vaari oli tänään meillä päivämiehenä, heilui moottorisahan kanssa useamman tunnin. Pätkiksi muuttui muutama kuusen ja koivun runko, tuskin maltan odottaa päästä klapisavottaan! Rälläkkääkin vaari laulatti kun tallissa vähän pyöristeltiin muutamia pultin päitä. Ei montaa vuotta onneksi kestänyt saada moinen pikkuhomma tehtyä... ;-) Huomisellekin jo keksittiin puuhaa, ladon kattopeltien naulat ovat alkaneet pullistella ulos rei'istään ja vaari suunnitteli tekevänsä asialle jotain. Sujuuhan se vaarin kesäloma näinkin, työleirillä Raudanpellossa. En laita hanttiin! =)

Ilmin kanssa pyyhkii hyvin. Tänään sai uudet, minun mieleni mukaiset kengät alleen ja hampaat raspattiin. Vetoja ajoin alkuviikosta ja perjantaina käydään ensimmäisen kerran hiitillä. Forssassa tällä kertaa, käydään samalla reissulla moikkaamassa Rinsessaa treenipaikassaan. Siellä onkin myös edistytty kivasti, hölkkälenkkejä jo Rinsessalla ajellaan. Mukavaa!

Ilmi ja Seikku!

2008-09-12T14:13:00+03:00

Kokoeroa ystävyksillä noin 25 centtiä =)

Pikku pintaraapaisu meidän kuulumisiin:

2008-09-09T22:42:00+03:00

Neiti harvahammas

Keskimmäiseltäkin lähti ensimmäinen hammas...

...ja hammaskeijukin käväisi!

Tänä aamuna olin vaarin kanssa liikkeellä jo puoli seitsemältä.

Suuntasimme nimittäin Kaustiselle hakemaan vahvistusta kalustoomme!

Saanko esitellä, uusin asukkimme; Ilmi!

Tällä pikkukaverilla olisi tarkoitus laskea kilpaa vielä tämän vuoden puolella. Ei anneta pienen koon hämätä, tulisia loppukirejä on tämä tamma esittänyt aiemminkin! =)